Mutta huomenna totuus koittaa. Onnistutaanko? Apua saadaan, ammattimiehiltä, onneksi. Ja koneita tulee myös auttamaan. Mielessä on miten pitää toimia, tai ehkä ”huilaamme” enemmän, mutta teoriassa tiedetään, miten tehdään. Yhdessä viritetään siivet koneeseen kiinni. Piste. Illalla ollaan paljon viisaampia. Toivottavasti ei todeta, että näin olisi pitänyt tehdä…!
Kuva 1025. Se se on, se BL -200.
Kohde ainakin on oikea. Jännittää. Siksi, että miltä näyttää kone siipien kanssa? Milloinkahan ovat viimeksi olleet kiinni? Ehkä 1960 –luvun muistomerkkinä oloajan? Tuskin sen jälkeen? Filmikin taidettiin tehdä siipirikkona? Muistaakseni näin? Tämä tunnus peräsimestä, oikealta puolelta.
Kuva 1026. Pientä fiksausta ajankuluksi.
Kumimattoa liimattiin kiinni paremmin kuin mitä oli. Muuten ei sen suurempia hommia ulkokuoressa. Vain aivan pieniä paikkamaalauksia. Enimmäkseen vihreää väriä. Muttereiden kiristelyä, ajan kuluttamista – ja mietintää - tulevaa asiaa.
Kuva 1027. Työkalut.
Vasara, jota ei kuitenkaan käytetty koneen “korjaamisessa” – paljoa. Joskus jouduttiin mukiloimaankin – vähän. Mutta ei tätä kohtaa. Painona ovat. Pölkky ja vasara. Liimauksen jälkeen tuo maton kulma piti saada paremmin kiinni. Toivottavasti onnistui. Siellä maton alla oli jo liimaa, mutta ei ollut 100 onnistunut viritelmä. Ehkä olisi suoraan kannattanut…? Mutta näinhän se on – kaikissa asioissa. Jälkiviisaus on se paras viisauden muoto – totesi se Konstan Pylkkerökin joskus. Teipit poistettiin tänään siivestä. Suojana olivat tuossakin kohden liimauksen ajan.
Rusakko tuli tarkistamaan konettamme. Hienoksi kehui ja tyytyväisiä olimme. Ahkerasti ollaan kuulemma hänenkin mielestä töitä tehty. Asustelee aivan tuossa korjuupaikkamme etuoven pielessä. On käynyt aiemminkin tervehtimässä, mutta ei ollut kameraa paikalla. Suostui kuvattavaksi ja katseli muutaman minuutin aika läheltä hommiamme. Sitten lähti omiin hommiinsa – rusakkomaiseen tyyliin – aika kovalla vauhdilla - takavasemmalle. Olisiko alkukesä ollut mielessä vauhdista päätellen?
Kuva 1029. Ohjaamo ja toinen hieman kauempaa.
Tarkempi kuva mittaritaulusta ja toinen penkin kanssa. Penkillä on punainen selkäpehmike, mikä oli BL:n vakiovaruste joskus 1944 vuonna. Pehmike? Kuinkahan paljon se tarvittaessa pehmensi? Mutta oli kuskilla jotain muutakin tavaraa selustassa? Vai oliko? Lentovarusteistahan sen näkee? Sen ajan. Pehmike oikealla alhaalla ja ei vielä lopullisesti paikoillaan selkänojassa. Sellaisilla pienillä nupeilla oli kiinni tuolla selkänojan takana. Ylälaidan takana. En saanut kiinni, mutta ensi kerran kun menen tai meistä joku menee sinne, niin silloin kiinnittyy. Ohjaamo on pesty – vedellä. Vesipesun sai. Ja puhdistui. Paljon oli pölyä ja likaa! Kuka sotkenut?
Kuva 1030. Tähtärin työkaluja.
Ei panoraama –kuva, vaan otettu kaksi eri kuvaa jotka hieman eri kulmista ja päällekkäin myös. Mutta oikean puolen seinän kokonaiskuva välittyy melko hyvin. Harmaata ja ei tarttuvia kohtia - kuin ei ollut ennenkään aktiivisempana aikana. Säätötaulu, josta tehtiin paljon eri toimintoja, näkyy kuvassa. Vielä sen aikaisessa kunnossa, miksi jäi 1950 luvun lopulla lentojen päätyttyä. Joitain on poistettu, oliko otettu ”lainaan” muihin lentäviin koneisiin, vai onko reiät tauluun syntyneet museomerkkiaikana tai sen jälkeen ulkoilmasäilytyksessä siellä hallin kulmalla? Jossa kone oli lumihangessakin ”piilossaan” jonkin aikaa. Pääsi onneksi sinne kaarihalliin – niin kone kuin paljon siitä irrotettuja osiakin.
Kuva 1031. Säätötaulu.
Siivekkeitä ja kaikkea muuta on näistä vivuista hoideltu. Miten muuten meni se BL:n käynnistysohjelma tarkastuslistoineen? Juttelin BL:n miesten kanssa ja ei tullut heti mieleen, kun aikaa on jo niin kauan. Kaksi lupasi muistaa, kunhan pääsevät istumaan koneen ohjaamoon – ja kertoa sitten. Ehkä se aika tulee – ja voi tulla piankin?
