Kuva 887. Musta mötikkä.
Musta mötikkä kuvassa 887. Uudelta näyttää - kuin kaupan hyllystä? Aika hyväksi tuli pinta, pieniä lommoja oli, oiottiin ja lopulta kaikkein pienimmät piiloutuivat maalauksen alle. Itse en tehnyt mitään, tällaiset olivat vain pöydällä kun menin koneelle. Toinenkin on ja taitanee olla ne spinnerit Toisissa koneissa oli – toisissa ei – miksi?
Kuva 888. Asento, napa, kiinnitä!
Kuului käsky ja heti tapahtui! Kari oli tosiaan yksin veivannut kasaan ja paikoilleen vielä. Eikä painanut kuin vajaat 200 kiloa per kappale nuo potkurit napoineen. Onneksi liinat kestivät – ja talja. Ja Kari. Kuvassa 888 kiristellään löysässä olevia osia. Jousi ei ampunut itseään, jännitys oli aika kova. Siis jousen. Tarvittiin vielä suurempi -kitainen työkalu, koska napaa on väännettävä. Lauantaina on tarkoitus tehdä loppuun nämä kohdat molemmat valmiiksi, mutta jos kita ei riitä, eipä saada kiinni lopullisesti. Vielä. Sitten pitänee lainata vielä suurempi työkalu?
Kuva 889. Antenniviritelmä.
Aika hyvännäköinen? Vai mitä? Tällainen oli ollut sota –aikana - ja tällainen on nyt. Samanlainen kuin sota –aikana. Toinenkin anteenniarvoitus ratkesi. Se kuskin takapuolen alta läpi lattian mennyt antenninpahanen sinne pitot –putkeen oli VHF ja 1,20 m aallonpituudellinen radioantenni. Sodan jälkeen laitettu 1950 –luvulla peruskorjauksen yhteydessä. Kuskin radioksi. Kuparivaijerinen antenni oli ja etupäässä oli ollut antennissa kolme eristettä ja takapäässä kaksi. Kuparilanka oli mennyt porsliinieristeen läpi sisään ja sieltä ties minne. Toiminut oli. Yksi radiomies kertoi.
Kuva 890. Kahvi ja Kari.
Kyllä tämä kone on pääasiassa Karin käsialaa. On paneutunut asiaan ja tiennyt mitä tehdään. Autettu on. On ohjannut meitä peukalokeskelläkämmentäomaaviaapulaisammattimiehiä työn teossa ja yhdessä on saatu paljon aikaan – tämä kone. Karilla eniten työtunteja varmasti! Autettu on kykyjen ja mahdollisuuksien mukaisesti – ja aika paljon. Koneelle on ollut helppo mennä. Jo senkin takia, että kun istuu vaan autoon koti pihassa ja sanoo: ”Blenheimille, kiitos”, vajaan puolen tunnin päästä ollaan sitten koneella! Autopilotilla.
Kuva 891. Kahvi ja Pertti.
Käskystä ottivat taas kuvan. On ollut aivan mielenkiintoinen projekti. Onnistuttu hyvin ja ollaan kaikki vielä puheväleissä – keskenään ja kaikkien kanssa. Haalarit päällä kuvassa johtuen liiankin raittiista ilmasta. Kylmä oli. Päiväkahvilla oltiin. Tuntuu oudolta kun ei ole enää isompia tekemättä. Vain koneen pikapesu ja maalaus. Siipien kiinnittäminen ja pieniä fiksauksia – ja siinä se on! Tämä on viimeisiä blokijuttuja ja viimeisenä tulee olemaan kuva valmiista Blenheimistä – vain ja ainoastaan, tuolla Mertarannan tekstillä. Aikaa on mennyt koneen kanssa, ja kirjoituksissani myös. Toivottavasti olette saaneet asiasta edes vähän tietoa koneen entisöintiurakasta tämänkin blokin ansiosta. On kirjoitettu otona, kuten olette huomanneet. Paljon on jäänyt asioita pois ja paljon on asioita. Entisöintihistoriaa ajatellen kuvat puhuvat ehkä enemmän kuin sanat. Niistä voi päätellä koneen entisöinnin edistymisen ajallisesti. Toivottavasti olette edes vähän tyytyväisiä? Virallisempikin tulee, ei minulta, mutta muualta.
Kuvat 892, 893, 894. Muotti ja piikki paikoillaan – eri kulmista.
Nokalla oleva piikki valettiin tällä muotilla. Aivan samanlainen kuin kiinni ollut piikki on. Tarkat piirustukset onneksi olivat löydettävissä piikistä. Ja siinä valettu tuotos on. Nyt jo tai heti kuvan oton jälkeen kiinnitettynä sinne kuskin nenän eteen etuikkunan ulkopuolelle. Paikoillaan tosiaan on, mutta ei ole päästy tähtäilemään. Siipikonekiväärien ”piikki ” oli. Ja ohjaamo on peitetty tulevaa maalausta varten. Ei näy vielä läpi lasista kuskin kohdalta – eikä muualtakaan. Mutta kohta näkyy!
Kuva 895. Antenni.
Tässä kädessäni (kuva 895) on se riippuantennin ”varsi”, jonka läpi kelalta tuli riippuantenni, se metallilanka - ulos koneesta. Kuva antennin läpivientiputki tai tappi väärin päin. Ohuempi pää oli alhaalla. Paikkahan oli takarungossa vasemmalla konekivääritornin takana lattiarajassa oleva pieni pyöreä ikkuna, jonka keskellä on tuollainen soikea reikä, johon tuo läpivientitappi sopii. Antennia valutettiin noin 15 metriä ulos koneesta lennon aikana kelalta ja tuli läpi tuon onton läpivientiputken, joka kuvassa 896.
Kuva 896.
Tuosta pienestä reiästä on viestit kulkeneet joskus kaukaakin kotiin ja takaisin koneeseen. Tärkeä on ollut tuo kuvan kolo aikanaan. Soikea pitkähkö tappi ja sentin reikä. Lentosuunta on ollut vasemmalle päin tuon kuvan tapilla. Muoto kertoo sen. Pisaraa silhuetti muistuttaa? Vasemmalle lentäisi nyt, jos olisi koneessa kiinni tuossa kuvan asennossa.
Sattui silmään katsellessani BL:n kuvia alkutaipaleelta viime keväältä nämäkin otokset. 898 –kuvassa oli alkutilanne ja 899 –kuvassa tämän hetken lopputilanne. Toppaukset kuskille laitetaan maalauksen jälkeen kiinni ja paikoilleen ja nojia ja tavaroita kiinnitetään ohjaamoon myös. Muutosta on tapahtunut? Kuten koko koneessakin. Tuo tähtärin penkki pitänee vielä maalata paremmaksi.
Kuvat 897 ja 898. Eri suunnasta, sama paikka.
Näitäkin kuvia on ollut jo esillä. Mutta en malttanut olla laittamatta vielä kerran. Kuvassa 900 on alkutilanne ja 901 kuvassa tämän hetken tilanne. Melkoisen muodonmuutoksen on kone kokenut ohjaamonkin osalta? Eikä varmasti huonompaan suuntaan? Ai niin, pitää laittaa se Blenheimissä lentänyt huuvakin paikoilleen kun kone alkaa olla loppumetreillä, jos saan laittaa? Tänne se oikeastaan kuuluisi? Roikkumaan johonkin ohjaussauvan lähelle?
Kuvat 899 ja 900. Vanhoissa maaleissa ja ilman maaleja –kuvat.
Kohta voin ottaa ja liittää tähän jonoon vielä kolmannen kuvan, Bristol Blenheim Mk IV vm.1944 Itärintama –maaleissa. Kone suojattu kuvassa nyt kaikkialta. Valmis maalattavaksi. Kova on ollut työ, mutta on kannattanut! Emme tienneet, eikä muut varmasti tiedä, kuinka paljon on ollut työtä tässä koneessa?
Joku joskus totesi, että sehän oli melkein valmis maalattavaksi jo keväällä 2007. No - toisaalta olisihan se ollutkin, mutta millainen olisi ollut lopputulos? Maalari maailman kaunistaa, näin olisi tapahtunut ilman tätäkin urakkaa, jonka olemme tehneet, mutta lopputulos olisi ehkä ollut toisenlainen? Ei maalauksen suhteen vaan pohjatöiden. Tosin emme tiedä vielä lopputulosta, mutta maalauksen jälkeen olemme siinä asiassa viisaampia. Ja uskomme, että työmme on kannattanut! Tästä tulee hieno, vaikka itse sanonkin tai kirjoitan. Kukapa se kissan h….?
Vielä on aikaa yhdelle tai kahdelle kirjoitelmalle. Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia asiasta kiinnostuneita. Kukaan ei ole onneksi pahemmin haukkunut tai antanut ko. palautetta kirjoitelmista. Hyvä niin, vapaaehtoistahan tämä on ollut. Lukeminen ja kirjoittaminen! Miksi kiitos jo nyt? Kun kone saa uuden ulkoasun, niin olemme varmasti niin ”haltioituneita” ja innostuneita, että kiitokset unohtuvat – kuten moni muukin asia. Mutta vielä ei ollut päätöksen aika! Palataan… !
Ps. Pitäkää peukkuja, että maalaus menee nappiin! Se nimittäin näkyy kaikkein eniten ulospäin!
