Kuva 773. Profiili ja mitat.
Uskokaa tai älkää. Ei vaikuta lentokoneen rakennuspajalta – ohjeen tai paperin suhteen? Mutta toimii! Siinä on mitat siiven profiilista – ja pukit tulevat noiden mittojen mukaan. Vähän isommat – pari senttiä joka kohdasta. Pehmustetta tulee paljon ja ”tarttumapinnoista” leveät, jotta ei jää jälkiä koneeseen. Katseltiin museolla Brewsterin vastaavia ja siellä on myös leveähköt nuo pukit, tässä siivet painavat paljon enemmän, siksi tulee paljon leveämmät. Kari laskeskeli, että kahdella pukilla pärjätään.
Kävin museolla ja Blenheimkirjassa oli kuva (sattui silmiin sattumalta) kun lyhytnokan laskutelineitä ilmeisesti huollettiin tai korjattiin. Kone oli ilman telineitä vain siipiensä varassa – ja kahden pukin päällä puolellaan. Ja kesti! Joten kyllä siiven saa kahdella pukilla tuettua nostoaan varten, koska museon kirjassa siinä kuvassa oli koko koneen paino kahdella pisteellä puolellaan ja ilman telineitä. Oli kai suunniteltu niin nostettavaksi? Ja telinekorjaus/-huolto tehtäväksi.
Kuva 774. Kiiltävä nokka ja oikea siipi.
Siipipukit tulevat tuolla näkyvän siiven oikeaan laitaan toinen poikki siiven suunnilleen tuon oikealla näkyvän pystyssä olevan ensimmäisen ”sauman” kohdalle. Toinen pukki myös poikki siiven ohjaussiivekkeen lähellä olevaan täysimittaisen sauman kohdalle. Saumojen kohdilla on siipikaaret alumiinipellin alla ja kestää siksi nostaa ja tukea. Tästäkin kuvasta voi nähdä, miten hyvin kone on säilynyt ja miten hyvässä kunnossa lisäksi on. Pelti kiiltää – kuin uusi! Tuo rungon alla olevan luukun kahvakin pitot –putkesta taaksepäin saatiin korjattua - poikki oli, mutta ei enää. Rautaa on, joku oli joskus avannut reilusti – vai oliko juuttunut kiinni? Ei tietoa, mutta nyt kunnossa ja toimii. Vai oliko katkaistu silloin koneen ollessa muistomerkkipalveluksessa mäellä, etteivät sivulliset pääsisi koneeseen sisään? Muista häntä?
Kuva 775. Ase, arvatkaa mikä?
Kevennys. En ole kysynyt lupaa tämän kuvan laittamiseen omistajaltaan! Mutta tässä on! Kyseinen ase on samalta vuodelta kuin Bristol Blenheim BL 200! Ase otettu hieman aiemmin käyttöön kuin BL:n koelento Härmälässä vuonna 1944. BL:n osat olivat valmistetut ehkä aikavälillä 1941 – 1943 ja tämä ase ehkä 1942 –vuodelta? Mutta mikä on? Erikoinen on! Ja luvaton pyssy! Silloin luvallinen. Vai eikö tarvitsekaan lupaa? Oletteko nähny aiemmin? Saksalainen ilmakivääri -harjoitusase äksiisiä ja ammuntaa varten. Kuulia tai hauleja ampui, lippaallinen – ja varmasti nähnyt Blenheimin lentävän – samalta Joensuun lentokentältä tuli Keski-Suomeen, sota-aikana oli kentällä. Tämäkin pyssy.
Kuva 776. Moottori ja kilpi.
Kyllä se Mercury on! Kyltissä teksti The Bristol Mercury Engine.
Kuva 777. Polkimet.
Polkimista valitettavasti kumit kuluneet. Vai oliko kumia nuo? Taisi olla? Uusia ei ole löydetty – tosin ei haettukkan kissojen ja koirien kanssa. Saatanee paikoilleen ennen valmistumista. Mutta ympäristö ja polkimet ovat hyvässä kunnossa, ainakin näyttävät siltä? Ja ovatkin. Tuli mieleen, oliko tuolla polkimien alla lattiavaneria? Pitänee tarkistaa kirjoista. Jos oli, tehdään tai muuten hankitaan, jos ei ollut, ei tehdä tai muuten hankita. Todennäköisesti ei ollut.
Kuva 778. Kaasukahvat. Sellaiset kuin olivatkin joskus… -valmiina.
Kuva 779. Polttoainehanat ja tasoitusvivut - valmina.
Kuva 780. Laskuteline ja -siivekevipuja - valmiina.
Ja kahva vasemmalla pystyssä on laskutelineen vara-alaslaskuvipu. Veivata piti, jos telineissä oli ongelmia. Jostain luin, että kun jollain naapurimaan koneella startattiin, niin nousun jälkeen piti veivata kovalla työllä telineet sisään. Kauan kesti vaikka kiirettä piti. Hiki kuulemma tuli, luki niin useissa sota-ajan kirjoissa pilottien kertomana. Ja taisi olla sotasaaliinakin tuo konemalli suomalaisilla lentäjillä veivattavana? Tälläkin käsipumpulla saattoi tulla lämmin – osittain varmaan myös siksi, ettei ollut telineitä ja pumpata piti. Ja kiirekin saattoi olla?
Kuva 781. Viimeinen ja ylimääräinen.
Kaariin laitettava tuki sinne lattioiden alle, jotta ohut vaneri kestäisi kävelyä. Tällaisesta tehtiin palat sinne tänne, missä tarvittiin. Tuo ohempi puoli tuli kaaren sisään tiukasti ja lattia on käden puolella. Suunnilleen tällaiset ”tallat” siellä oli. Tosin noin 4 senttiä pitkiä, mutta katkaistu pitkästä materiaalista sopiviksi. Vaihdettiin, koska aika oli patinoinut heikoiksi. Eivät olisi kestäneet kävellä enää, ei tallat eikä lattia. Tallessa ovat alkuperäiset.
Niin alkaa taas työviikko. Kone saa olla rauhassa ensi viikonloppuun saakka. Kulisseissa tapahtuu ja viikolla käydään vain mittaamassa siipiä – tai niiden tukien mittoja – tarkempia, jotta tulee kunnon tuet. Palataan ja hyvää viikkoa kaikille! Ottakaa rennosti – valmiissa ja hyvässä maailmassa!
