Kuva 877. Maalien “sotkemista”.
Tästä se alkoi, maalien virittäminen. Itse olisin kyllä helposti hyväksynyt suoraan maalit purkista. Viisaammat väittivät, että maalit eivät ole oikeat – vielä, mutta kohta. Ja niin näytti käyvän. Vähän mustaa ja vähän punaista, vähän keltaista jne. Vähän sitä sun tätä, mutta värit paranivat. Heikolla väriaistilla varustettuna olisi tullut mielenkiintoisen värinen kone.
Kuva 878. Valmiit sotkut – melkein.
Tässä sotkemisen lähes lopputulos. Maalit ovat kohdillaan! Ja käytettävissä siihen mihin tarkoitettukin. Yhtä pientä sinistä maalipurkkia kuulemma uupuu, mutta hankitaan. Käytetään niiden kansallisuustunnusten maalauksessa ja muiden merkkien maalauksessa, kuten näitä kaikkia maaleja. Hannu hoiti tuon sekoitustyön - ja paremminkin maalien sävytystyön. Lähes näköisiksi tulivat! Kaikkia noita kuvan 878 värejä tarvitaan, ja vähän muitakin, kuulemma. Oikean Itärintamakeltaisen sävyn löysivät, tai Hannu löysi aikanaan tehdyn pienoismallin siivistä. Joku mekaanikko oli Kauhavalla aikanaan tehnyt muistaakseni Pyryn pienoismallin – taisi olla haavasta. Siis –puusta. Oli maalattu malli juuri oikeilla käytössä olleilla maaleilla näköiseksi, myös tuolla alkuperäisellä Itärintamakeltaisella. Keltaisella Blenheimissä ainakin oli rungon ympäri kulkeva nauha siellä takana ja siipien kärjissä alapuolella oli myös. Spinnereissä näkyi jossain kuvissa myös, mutta eipä tainnut olla silloin ennen sota-aikana kuin mustaa. Spinnerit ovat nyt mustat – ja jäävät mustiksi - kuten ennen.
Kuva 879. Siipi, harjoitusmaalauskohde.
Siiven päälle vedettyihin papereihin kokeilivat maalien sävyjä. Sitten sekoiteltiin ja maalattiin uudelleen – ja muutaman harjoitusvedon jälkeen löytyi oikeat sävyt. Hannu teki tosiaan monta kertaa sekoituksia ja harjoitusvetoja paperille ja vertasi alkuperäisiin maaleihin ja sävyihin. Niitä löytyy myös erinäisistä koneesta irrotetuista kankaista tai räteistä tuon Kauhavan Pyryn pienoismaalin lisäksi. Onneksi niin. Blenheimin siivekkeiden tallessa olevat kankaat ovat myös osoittautuneet arvokkaiksi.
Kuva 880. Viimeinen kuva – ennen maalausta.
Näin hieno alumiinipinta jää kohta piiloon (kuva 880). Pestävä on ennen ja hyvin. Toivottavasti tulee pian ensi viikolla hyvät kelit. Hieman lämpimämpää ja seisovampaa ilmaa kuin nyt. Ja kuivaa. Onnistuu maalaus paremmin.Viimeisin kohta muuten joka puhdistettiin koneesta pinnasta ja maaleista oli nuo hantaakit ja hantaakien kolot tuossa rungon päällä. Huonojalkaiset saattoivat pitää niistä kahvoista kiinni kiipeillessään koneen siiven päällä. Tuostahan kulki reitti sinne ohjaamoon.
Kuva 881. Nokka tekstein.
Mietin mikä tulee olemaan koneen ensimmäinen teksti, ja missä? Tässähän se tuli, etuikkunaan vielä. Kirjoittivat viestin varmasti allekirjoittaneelle, oletan vähän niin, kun koneeseen meno kielletty, kaatuu! Ehkä niin onkin parempi, vaikka ovat peräosat paikoillaan. Ja ne betonit siellä rungossa sisällä - ne betonimöykyt. Painona nokilleenmenon estämiseksi. Siivet ovat vielä irtonaiset. Kun tulevat kiinni, niin se tuo vähän lisää takapainoa. Suurempi osa siivistä on päätelineiden painopisteen takapuolella.
Yritettiin nostaa konetta takasiipien juuresta etupuolelta kahteen pekkaan, mutta ei irronnut maasta meidän voimilla. Täten pyörillään pysyy ainakin jos kukaan ei mene sisälle. Kollega totesi istuessamme rauhassa koneen edessä ja ihaillessamme sitä, että kuule Pertti, et tiedäkään millaisen harmin aiheutit aikanaan mennessäsi koneeseen sisään! Ja totta puhuen onhan tässä ollut sen vuoksi ylimääräistä työtä niin meillä, autokuskeilla ja Patrian miehillä, kun oikaisivat nuo lavat. Kiitos heille siitä! Ja tiedustelin olisinko jo maksanut sen velan työpanoksellani Bristol Blenheimille, jonka aiheutin muinoin kaatamalla koneen nokilleen? Ja kyllä kuulemma olen. Helpotus oli suuri – tosin todellisiksi sijaiskärsijiksi joutuivat ehkä miehet, jotka oikoivat lavat? Tekivät suurimman työn.
Kuva 882. Maalattu ja sitä ennen oiottu pelti.
Moottoripellit maalattiin oikomisen jälkeen ja lopputulos kuvassa ennen lopullista maalausta. Ovat jo paikoillaan moottoreiden päällä siellä tulipellin takana. Eivät tosin moottoreiden päällä sananmukaisesti, vaan siellä taaempana.
Kuva 883. Paikoillaan oleva.
Lopullisen maalauksen ajaksi laitettiin pellit molempiin moottoreihin – tai taaemmaksi - valeeseen kiinni. Samalla tulevat maalatuiksi ja samanlaisella sävyllä kuin koko konekin. Ja yksi syy paikoilleen laittoon oli se, jos tulee juuri eri sävyjen raja kulkemaan tuosta tai toisesta yli, niin onpahan oikein sitten, viiva jatkuu keskeytymättä. Maalauksen jälkeen otetaan vielä irti kuivuttuaan, suojapaperit alta pois ja siivet kiinni. Viimeiseksi lopullisesti nuo suojapellit tässä kohden. Ja taidetaan vielä kerran muuten purkaa – siirtoa varten? Ei voitane viedä siivet levällään? Kuka tietää?
Kuva 884. Puhdas runko.
Viimeinen kuva tästäkin kohdasta ilman maaleja. Muistoksi ja näytille. On pohjat aika hyvin tehty! Luulisi kelpaavan, mutta se viimeinen puhdistus puuttuu, tulee vasta sitten juuri ennen maalia – tuntia tai kahta ennen! Kaikki niittien kannat on puhdistettu, ei löydy näkyvää maalia mistään – tai ei löydetä enää, vaikka tarkasti tutkitaan. On siinä ollut hankaamista jos jonkinlaisella aineella ja ”sudilla”! Mutta hyvä pohja saatiin aikaiseksi. Ja …na peittyy! Eli maalataan.
Kuva 885. Etuosa.
Tämäkin viimeinen kuva blokissani tästä kohden – muistoksi tästä asusta ja pinnasta. Kuten mainitsin, sitten ehkä 50 vuoden päästä seuraavan kerran retusoivat uudelleen tätä konetta - ehkä. Olisi mielenkiintoista olla silloin kärpäsenä katossa, mitä mainitsevat työstä ja työn jäljestä? Varmasti sanomista on. Mutta ei tämä ihan huonosti tehty nyt ole!
Kuva 886. Pussitettu potkuri.
Kari kasasi molemmat potkurit napoineen ja heivasi vielä yksin ne tuonne paikoilleen. Taljalla nosti kuten irroitettiinkin. Hiki oli tullut ja selkäkin helläksi. Mutta onnistui ammattimieheltä kuitenkin hyvin. Apua olisi tarvinnut varmasti, mutta valitettavasti arkena tapahtui tuo projektin osa, vain viikonloppuisin on ollut enemmän aikaa. Ja joskus iltaisin. Kesäloma alkaa kohta, mutta kone taitaa olla valmis jo silloin? Ihan joka paikkaan ei ehdi, vaikka kuinka yrittäisi! Mutta onhan sitä ehditty, kaikki tekijät.
