Mutta ei tiedetty vielä silloin, että pitää myös tehdä kaikki kiinnikkeet yksin kappalein vielä kaiken kukkuraksi. Mutta niin vain tehtiin. Tuntui siinä alussa, kun uudet pleksit tulivat, hieman toivottomalta urakalta. Ei ollut kiinnikkeitä ja jos niitä joskus saataisiin, niin kyllähän olisi työtä – ja emme arvanneet väärin! Kyllä on ollut työtä! Mutta mutta – kohta se on ohi ja ohjaamo plekseineen valmis! Uskomatonta – teimme sen! Nyt kyllä kissojen pitää nostaa itse häntäänsä! Ja oikein luvan perästä. Nyt on kiinnittämättä yksi pieni ja yksi iso ikkuna! Ja kolmas.
Kuva 515. Ohjaamo ennen, mistä aloitettiin ja …
Tässä vaiheessa ei ollut vielä tarkkaa kuvaa, mitä tai miltä valmiimpi ohjaamo näyttäisi? Ohjaussauva, iso nippu pieniä ohuita paineputkia liittimineen, johtoja erinäköinen määrä ja paljon tyhjää tilaa. Tästä lähdettiin. Ei ollut tietoa esimerkiksi siitä, onko mittaritaulu tallessa ja missä, jos on? Mittareista ei tietoa eikä oikein kuvaakaan, millainen pitäisi olla – ainakaan minulla. Niin tarkkaan ei oltu kuvia eikä ohjekirjoja vielä tutkittu. Mutta tiedettiin pian, mitä puuttuu – tai ei ole koneessa. Paljon puuttui!
Kuva 516. …ja ohjaamoa nyt.
Näin se muuttuu. Monikin kohta koneesta. Muutosta on tapahtunut! Tuo vasemman laidan peitelista on vielä irti, onpahan ollut muuta tekemistä - mutta vielä ohjaamo komistuu. Ja noissa rei’issä mittaritaulun reunoilla ei ole ollut mitään, tyhjää täynnä vain! Ja jäävätkin sellaisiksi. Ohjaamo kuskin edestä on muuten valmis, mutta yksi pleksi puuttuu vasemmalta, ja nokasta toinen ja se vielä se kolmas. Lupasivat laittaa ja tuoda kuriirikyydillä – Redigolla, sen nokan pleksin meille. Tosin ei sitä asiakseen tuoda Redigolla, mutta taitanee olla jotain siirtolentoja – tai muita - tulee kyydissä. Ehkä, tai sitten Taunuksen takapenkillä! Mutta tulee kumminkin. Veikkaan Taunusta. On jo valmiina – se pleksi.
Tuo vasemmalla keskellä kuvassa 516 näkyvä tappi, kierteinen, on etusivuikkunan, avattavan, säätöjuttu. Ainakin se voitiin lennon aikana avata jotain tarkoituksia varten, tuuletusta tms.? Kuin Safiirin oikea pieni etuikkuna – lentolehtisten pudottavista varten. Ennen Tikkakoskelta pudoteltiin lentäjien juhannuksen alla niitä lentolehtismainoksia kylille. Miksiköhän ei enää pudotella lentolehtisiä? Saisi siinä meilläkin koneet pörrätä taivaalla päivittäin, jos se sama mainosten jatkuva katkeamaton postilaatikkotulva hoidettaisiin lentolehtisillä. Tosin olisi ehkä parempikin niin ainakin omalla kohdallamme, kun ei tarvitsisi niin paljon kantaa suoraan postilaatikosta roskikseen - mainoksia. Lentolehtiset pitäisi vain tehdä erittäin nopeasti luonnossa häviävästä paperista! Mainostajat, ottakaapa vaarin ideasta? Kalkkipaperista? Tekisi hyvää happamalle luonnolle?
Redigoa tai Safiiria tai jotain muuta olisi tarvittu myös apuna silloin, kun Blenheim starttasi kohti itää miehistönään kaksi ylimääräistä miestä takarungossa. Apua oli pyydetty ja komentaja oli päättänyt, että apua laitetaan tiukassakin paikassa. Kone starttasi Onttolasta kohti koillista ja lensi noin neljän kilometrin korkeudessa yksin pilvettömällä taivaalla. Maassa oli vielä hämärää. Aamuauringon säteet heijastelivat korkeimmilla paikoilla. Päästyään kohdealueen läheisyyteen kone laskeutui alaspäin ja lensi matalalla kartalle piirrettyä suoraa viivaa pitkin. Alla oli laaja suoalue metsäsaarekkeineen. Pilotti ja tähtäri näkivät maassa kolme pientä juuri heitä varten sytytettyä valoa. Tuikkuja olivat. Perillä oltiin.
Ilmoitettiin taakse, että kohta tapahtuu ja otettiin korkeutta enemmän samalla kaartaen 180 astetta takaisin ja koneen pohjaluukku avattiin. Kaksi ylimääräistä mukana ollutta miestä huusivat tervehdyksensä ja hävisivät kohdevalojen yläpuolella merkistä aamusarastuksen heikossa valossa kylpevälle taivaalle. Yhdet ensimmäisistä kotimaisten laskuvarjojoukkojen hypyistä olivat tapahtuneet – tosin miehet eivät koskaan ennen olleet hypänneet ilmassa olevasta koneesta – vain muutama virtuaalihyppy oli takana, maassa. Molemmille heille jo lentomatka kohteelle oli ollut elämänsä ensimmäinen lentomatka! Silloisille laskuvarjomiehille! Koneen ja miehistön kotimatka alkoi.
Jälkeenpäin koneen miehistö kuuli, että tehtävä oli onnistunut – sissien tukijoukkoina toimiminen. Tällä kertaa pääsivät niin pudotuksen hoitanut Blenheim kuin maita pitkin takaisin tulleet miehetkin, ei ehkä niin turvallisesti, mutta kuitenkin kotiin. Aina ei niin kuulemma käynyt. Mutta uutta sivua oltiin kääntämässä Suomessa – laskuvarjoukkojen alkumetreillä oltiin. Ja vuosi taisi olla 1943. Mutta kone oli Blenheim.
Kuva 517. Kohta ehjä nokka.
Sama kuva nn:nnen kerran, mutta en taaskaan voinut olla laittamatta. Valmista jälkeä teippeineen, ikkunat ovat kiinni. Vain tuo etuosan tuuletusikkuna on irti. Laitettiin tuon kehikon listat kiinni ja saatiin ylimääräistä päänvaivaa! Portaiden takana oleva tuuletusikkuna meni kyllä hyvin paikalleen kiinni, mutta kun muut pleksit oli laitettu tuohon kehikkoon, niin pahus vieköön – sinne jäi puolentoista sentin ylimääräinen rako tuuletusikkunan ja listan väliin!
Ja tässä sitä vain mietitään toisella aivopuoliskolla, miten saataisiin rako kurottua kiinni? Venyttää ei pleksiä voi! Ei tehdä ylimääräistä rakoa ja listoittaa? Ei tiivistämällä? Mutta huomenna sunnuntaina varmasti ratkeaa jotenkin? Pielavetistä ei tehdä, siksi on haasteellinen kohta. Tiedämme kyllä miten korjaantuu. Avataan kaikki ympäristön ruuvit ja siirretään vähän pleksiä oikealle paikalleen. Ja näin tehdäänkin!
Nyt lauantaina laitettiin kuskin eteen ikkunat kiinni. Kiinnitettiin kaikki ja toiseksi viimeinen ruuvi ei mennyt, purettiin noin kolmekymmentäkuusi - tasan - kiinnikettä ja siirrettiin pleksiä – puoli senttiä oikealle - ja hyvin kävi. Kiinnitettiin irrotettuja kiinnikkeitä noin 35 kpl ja huomattiin, että yksi, viimeinen, ei tule menemään paikalleen, koska pleksi työntyi jostain kulmasta liian syvälle kehikkoon ja peitti ruuvin reiän – sen viimeisen! Sitten irrotettiin xx ruuvia uudelleen ja siirrettiin pleksiä. Ja sitä rataa… . Puoleen päivään mennessä saatiin kiinnitettyä ne etulasit! Kaksi kappaletta ja niiden listat. Jos kaikki työt olisivat yhtä kauan aikaa vieviä täällä Blenheimillä, niin arvioitu valmistumisaika – ei enää meidän toimesta – olisi ehkä vuonna 2030? Kolmiomainen etuikkuna, keskeltä se pienin, ei ole tullut vielä, se on se kolmas puuttuva.
Ja keksittiin, miksi ei se ”tuuletusikkuna” mennyt paikoilleen – eli kiinni. Saranat olivat vääntyneet – väännettiin takaisin – ja paikoilleen meni. Ja pleksi jäi ehjäksi! Huomattiin saranoiden vääntyneisyys toista ikkunaa kiinni laitettaessa. Siinä oli sellainen 30 senttinen sarana, kiinni sukkapuikolla – tai rautalangalla – tiedä häntä? Molempia muistutti, mutta kiinni on!
Kuva 518. Blenheim ja esirippu.
Tästä se tulee. Komea ilmestys tuo puolivalmis Blenheim. Yksi vajaa sadasta, joita Suomella oli silloin, kun niitä tarvittiin. Koneen näytteilleasettelukunnostusta varten tilat ovat olleet ihanteelliset. Kuluvan syksyn viileys hieman koettelisi, mutta onneksi on vaatteita, joilla tarkenee ja voi tehdä töitäkin. Karhuntassut odottavat ”huoltopöydillä” ensi kevättä. Kaikki maalit ovat siellä museon varastossa pakkasia piilossa. Siivet ovat valmiit, kiinnittämättä vain molempien siipien purjehdusvalot, jotka ovat jo tulleet Oy pleksifirma Ab:stä. Ja nyt ovat muutkin aineet, öljyt yms:t. Siellä lämpimässä.
Hyvännäköiset ovat purjehdusvalot, ei uskoisi samoiksi taipuneiksi ja ruttaantuneiksi, jotka laitoimme sinne oiottaviksi ja lasitettaviksi. Melkein paremmat kuin meidän tekemät (?)! No - kyllä ne paremmat ovat kuin meidän tekeminä! Yksi asia tuli vielä mieleen, mikä pitää varmistaa, ettei unohdu – nuo pyörät – mitähän niille tehdään? Kuulin joskus huhuja, että olisi mahdollista saada jostain uudemmat pyörät tähän koneeseen? Uudemmat sliksit. Taisi olla niin, kun lennettiin ruohokentiltä, renkaiden piti olla sliksit. Kuviolliset olisivat tarttuneet, luistoa tarvittiin. Mistä oli uudet renkaat ja mitä asialle kuuluu, en tiedä, mutta pitää ottaa keskusteluun, ainakin kysyä? Ettei unohdu. Pyörät ovat kunnossa, mutta kumit vähän halkeilleet ja pinta rikkonainen, mutta jossain on kuulemma paremmat?
Kuva 519. Penkki ja seinää plekseineen.
Ohjaamon vasemman seinän ikkunat saatiin kiinni sunnuntaina. Töistä lähdettiin pois noin kahden aikaan ja siihen mennessä olivat ikkunat kiinni, lopullisesti toivottavasti. Oikealla oleva kulmapala on vielä firmalla ja tulee pian takaisin. Todeksi ei voi uskoa, että sitten se on kasassa. Ja ei tainnut särkyä yhtään pleksiä? Kun teipit poistetaan, on muuten komea(?)!
