Luva 858. Martti kannuspyörän kimpussa.
BL 200 on pian valmis! Kunnostettu, käsitelty, maalattu – ja aikaa mennyt tasan yksi vuosi. 9.5.2007 aloitettiin maalin poisto! Töitä on ollut sopivasti. Martti mainitsi työtuntinsa ja siihen lisättynä Karin ja omani, päästään aika lähelle käytettyä aikaa. Muitakin on ollut vaihtelevasti mukana, mutta taitanee koostua suurin osa tunneista noista kolmesta tuntimäärästä? Nyt on tulossa lisää reilusti keväällä, kun saattavat olla koneen kimpussa enemmänkin aikaa. Itselläni virkatyöt vaativat osansa, nyt.
Tunnit yhteensä ehkä noin kolme tuhatta työtuntia! Kari tehnyt meistä eniten. Yhdellä noin 500, toisella vajaa 1000 ja kolmannella varovasti noin yli 1500. Aikaa on mennyt koneella! Päälle kirjoitukset, tavaroiden haut ja muut, sopimiset ja suunnittelut, neuvottelut yms. Tunnit, tarkemmat, vahvistuvat, kun ehditään kiireiltä laskea. Joskus sitten kesällä, kun aurinko paistaa ja BL on valmis. Taltioidaan, paljonko meni tältä porukalta tekemiseen aikaa yhdessä ja erikseen?
Muuten ei ehkä tärkeää tietoa, mutta kun 50 vuoden päästä katselevat konetta museossa ja miettivät historiaa, niin onpahan yksi asia kirjoissa ja kansissa. Paljonko muuten meni 1950 –luvulla aikaa silloiselta entisöintiporukalta ja montako heitä oli? Joskus yksi silloinen mekaanikko kertoi, että neljä miestä olisi häärinyt BL 200 :sen kimpussa. Ja valmiiksi tuli, mutta paljonko aikaa? Tosin ei tämä mikään kilpailu ole, ei siksi! Ja lentävän koneen tekivät! Ja hyvän sellaisen, koska vielä tässä käsiteltävänä.
Kaikki ovat suhtautuneet tähän ”hulluuteen” positiivisesti. Jopa kotiväkikin – tai -väetkin. Mutta myös muutkin tukijoukot. On ollut suorastaan miellyttävä olla täällä töissä, kun kaikki ”ohikulkijatkin” ovat suhtautuneet erittäin hyvin tähän rojektipahaseen. Kannustusta ja mielenkiintoa on ollut havaittavissa. Riippumatta arvosta ja työnkuvasta - niin täällä kuin muuallakin. Hienoa! Tukea on saatu. Ja kannustusta.
Blenheim –parka. On sitä kiusattu pitkän rauhassa olon ajan jälkeen kovin, kuten ensikerran 1950 -luvun alkupuolella, kun laittoivat sen naftaliinista lentokuntoon melkein metrilleen samassa paikassa kuin nyt vuosina 2007 ja 2008. Keskusteltiin viime lauantaina työporukan, kollegoiden kanssa aiheesta onko Blenheimin jälkeistä elämää? Mitä sitten, kun kone rullaa parrasvaloihin? Mainitsin joskus siitä Hanssin Jukasta, pieni ajatus on vielä vireillä, mutta vain todella pieni. Ja taitaisi olla myös muita koneita?
Miksiköhän muuten eivät saaneet Blenheimiä aiemmin kunnostettua tai esille? Tallessa on ollut ja käytettävissä kauan! Itse mietiskelin ja taisi joku muukin miettiä yhdessä, miksiköhän ei ole tehty aiemmin? Ei tämä nyt ihan mahdoton urakka ole ollut? Jossain kirjoitettiin tämän olevan nyt jollain tapaa kärkihankkeita? Yksi monista. Erittäin hyvä ja merkityksellinen asia monessakin mielessä nyt on, että saadaan tämä Blenheim –vanhus melko hyvään kuntoon ja esille – etenkin nyt juhlavuonna! Thulinista Casaan, koko ilmavoimien kirjo, saattaapi kuulua noin 163 eri tyyppiä tuohon ketjuun – ja noin 90 vuoden aikana!! Ja tämä on yksi merkityksellisimmästä koneista tuossa ketjussa! Aikaa mennyt, mutta harrastuksena ja ”vuoden kestävänä projektina” tai urakkana on kestetty. Ja pian valmis.
Onneksi perhe on antanut luvan, osoite edelleen sama kaikilla. Kiitos heille siitä tai tästä mahdollisuudesta! Ja ystäville myös. Kaikkien tekijöiden puolesta kaikkien tekijöiden lähipiireille. Ovat ylimääräiset kyläilyt hiipuneet vuoden aikana, kaikille tähän osallistuneilla, pääasiassa Karilla, Martilla ja allekirjoittaneella. Mutta toisaalta tullut uusia ystäviä, maalikauppiaat, työkalukauppiaat, piirakkakauppiaat, laastarikauppiaat ja mm. vartiomiehet jne.
Kuva 859. Pyörä.
5.50 -4 oli kooltaan. Ja on. Se sisuskumi on vaihdettu, muuten lentänyt tämän koneen pyörä. Ilmaa pitänee laitaa vähän lisää. On liian paljon länässä tuo kumi. Ohjekirja kertoi tarkan lukeman, paljonko ilmaa piti olla sisällä silloin ennen täydellä kuormalla. Olikohan sota-aikana jo käytettävissä kompressoreja - ilma sellaisia? Jos ei, niin on siinä ollut pumppaamista käsipelin, jos sattui ilma pakenemaan ja vaihdettiin rengas! Mutta toivottavasti koneelle tehdään sinne jatkosäilytyspaikkaan lopulliseen toivottavasti sellaiset pyörätuet. Kone näyttää ”rumalta”, kun ilmat puuttuvat. Kokemusta on näkemisestä joskus.
Tuossa kuvassa 859 näkyy kaksi betonimöykkyä oikealla. Ovat vielä rungon ympärillä tukena kippaamista vastaa. Ja joudutaan ehkä jättämäänkin. Museolla on sitten kone esiteltävänä jossa on betonit mukana pohjassa ulkopuolella? Keskusteltiin noista ja yhteisymmärryksessä todettiin, että pitänee tehdä takarunkoon pieni tukeva lattia joko vanerista tai jostain muusta melko tukevasta aineesta. Ja laitetaan tai oikeammin sanottuna sijoitetaan nuo samaiset betonin rungon sisään. Ettei mene nokilleen. Ja näin tehtiinkin. Sinne raijattiin vaneria ja superlonia ja siihen päälle nuo betonimöhkäleet kippaamisen turvaksi. Tai paremminkin ettei kippaa!
Tuolta takaa puuttuu se panssariseinä, joka on varmasti joko jossain Tikkakosken ympäristössä kanalan oviaukkona – tarkastakaapa tikkakoskelaiset ja vehniäläiset asia! - tai oliko sulatettu sinne presidentin linnan portin tekoaineiksi? Tarkistapas hyvä Tarja tuo asia! Tiedä häntä? Mutta oli missä oli, niin se seinä puuttuu ja taisi painoa useampi kilo? Varusteita on kadoksissa myös vähän, joten niistäkään ei ole apua tähän tasapainokysymykseen? Takanahan olivat?
Mietittiin myös, että siivistä on ilmeisesti vähän apua tuohon tasapainoiluun omilla laskutelineillään, päätelineillään. Siipien painopiste taitaa olla päätelineiden takapuolella? Kun siivet tulevat (tai ei ne tule, on ne sinne laitettava!) paikoilleen kiinni, on niistä todennäköisesti hieman tasapainoapua. Mutta painot laitetaan pyrstöön kuitenkin. Turvallisempaa niin, ei tarvitse laskea joka kerta erikseen painoja, kun joku ehkä menee koneeseen – tosin eipä sinne oikeastaan tämän rytäkän jälkeen ole asiaakaan!
Kuva 860. Pyörä ja iskunvaimennin.
Kuvasta näkyvät em. ko. asiat. Kulutuspintaa ei juurikaan ole, on niin uusi rengas – ei ole ehtinyt kasvamaan – kuten eräs tuttuni selitti poliiseille, kun valittivat ratsiassa, että teilläpä on siloiset – mutta ei suloiset - renkaat tässä hieman ylinopeutta 50 alueella liikkuneessa valottomassa kulkupelissänne. Ja sakot tulivat! Maalataan tämäkin, harmaalla tuo yläosa, hyvin puhdistettu! Ja sellaisella alumiininvärisellä, vai millaista olikaan, tuo alaosa, eli ”korvakkeet” tuosta kumipyörän ympäriltä. Sen värinen oli ja sen väriseksi tulee ja jää.
Kuva 861. Paketointi menossa.
Ennen telineen maalausta piti tämäkin paketoida suojaan rungon maalauksen ajaksi. Kun se runko on valmis, maalataan takateline ehkäpä viimeisenä? Mikähän muuten tulee olemaan viimeinen työ tässä koneessa? Tällä erää? Veikkaan, että yksi jos toinenkin tulee vääntämään ”jotain ruuvia” kireämmälle siinä loppumetreillä. Historia taitaa toistaa itseään? Itse olen jo huomannut yhden vähän löysässä olevan ruuvin koneessa, jota en ole muille näyttänyt tai kertonut! Olkoon se valttikorttini, jos muut eivät huomaa! Saa nähdä kuinka käy?
Kuva 862. Paketoitu se.
