Kuva 765. Lumilapio.
Suomenkielen kukkanen – lumilapio? Rautaa ja muoviahan se on! Mutta hyödyllinen sellainen. Ymmärrrys voipi olla monenlainen. Kuin vähän varmasti tämän blokinkin suhteen. Näinhän se on aina ja ollut aina. Yksi tykkään ja toinen muuttaisi, onneksi kaikilla on oma mielipide. Kuten arkielämässäkin – lähes kaikissa asioissa. Pyydän anteeksi kaikkia mokiani kirjoitelmissani ja kirjoitelmiani ylipäätään jos sanomista, mokia sattuu ja niitä tulee sattumaan. Niin itselleni nyt - kuin jollekin toisellekin toisissa asioissa – ehkä? Muistan hyvän ohjeen, jonka eräs edesmennyt henkilö opetti: ”kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta kaiken kanssa pitää tulla toimeen”. Niin kai se on? Lähes kaikissa asioissa.
Mutta luulisin, että tästäkin projektista tulisi ”paljon parempi” historiankirjoitus? - kuin oma töherrykseni? En tiedä, mutta siksi kannattanee lukea ehkä kevyemmällä kädellä tätä tuotosta, mutta joka kumminkin yrittää pitää paikkansa. Kevyeksi tämä on tarkoitettukin. Mutta oli niin tai näin, lumitöihin päästiin, ennenkuin koneelle. Oli tuiskuttanut niin reilusti lunta. Onneksi kollegat olivat ottaneet oikeat työkalut mukaansa. Itsehän en ollut varustautunut lainkaan taaskaan – tyypillistä minulle.
Lähes lumeton reitti löytyi pienen hikoilun jälkeen. Ja kuten ennen viime syksynäkin – kahvit tulemaan – kirkkaassa auringonvalossa. Ja kevään ensimmäinen kunnon kahvitauko vietettiin kauniissa auringon paisteessa. Ilman teeriä, mutta lentävät koneet kävivät tervehtimässä. Kolme oli, ei koneita, vaan meitä, K, M ja P.
Muistanette viime kesältä 6.8.2007 tavaraluettelon, mitä kaikkea oli mennyt siihen asti? Alkoi näin: Nitromorsea n. 30 kiloa, tinneriä 70 litraa, pensseleitä, erikokoisia noin 28 kpl, kolme sikliä, kumilastoja neljä, rättejä - Tikkakoskelaisten vanhan lakanat ja tyynyliinat – ainakin, kolme ruuvimeisseliä, lenkkiavaimia useita kokoja, jenkatappeja kaksi sarjaa, maalia - harmaata Ral 7005 007005 himmeää neljä litraa litran purkkeja ja desin purkkeja 16, työhanskoja 7 paria, yksi iso työkalusarja, vaneria kahden millin 6 neliötä ja neljän millin 4 neliötä, kaksi lyijykynää, pohjamaalia - harmaata kolme litraa noin, yksi desin pakkaus punaista maalia , tikkisaha, rautasaha ja teriä noin neljä, puukko, kahvia 18 pakettia (viisi presidenttiä, 11 juhlamokkaa ja yksi saludo, (juhlamokka oli mielestämme parasta!), vettä juomiseen 25 litraa, pesuun 1500 litraa (osien ja käsien), keksejä ja maitoa, karjalanpiirakoita… jne
Tuon jälkeen elokuusta eteenpäin hankittiin tinneriä ja nitromorsea pieniä määriä, noin 10 kg molempia. Poranteriä ainakin 3 mm:n, 4 mm:n ja jenkatappeja samoja kokoja useita, poria ainakin kymmenen ja jekkatappeja saman verran. Ostettiin polkupyörän pinnoja tai pinnojen kiinnitysmuttereita - ja muttereita ja ruuveja. Pleksien kiinnittämiseen, ja kiinnitteitähän plekseissä oli yhteensä noin 567 kpl. Maaliskuun alkuun autoiltu oli lukematon määrä kilometrejä, Palokasta ja Äänekoskelta edestakaisin. Aikaakin on mennyt sopivasti – tunti tai kaksi?
Suojia on ostettu, pressuja. Kahvia noin kymmenen puolen kilon pakettia ja munkkeja ja karjalanpiirakoita yhteensä noin 100. Aluslevyja noin 400 kpl 3 mm:n ja niitä 50 milliä pitkiä 3 mm:n ruuveja talttauppokantaisia noin 400 kpl. Aiemmasta listasta puuttuivat pleksien tiivistenauhat sinne runkokehikon ja pleksien väliin, listojen alle. Niitä nauhoja meni yhteensä noin 20 metriä sellaista ”tuplanauhaa”, joka halkaistiin kahtia ja siten saatiin juuri sopivan kokoinen ja paksuinen tiivistys pleksikehikkoon koneen nokkaosaan. Maalit ovat saadut ja käytetään nyt keväällä. Tinneriä pitää hankkia ja rättejä. Pesuainetta on. Pensseleitä on. Ja jotain muuta, nyt en muista - ja hankitaan jotain pientä, mutta aika näyttää.
Ja kaikki yksin ja vielä vain Blenheimin takia! Mutta on kannattanut. Oleminen, ajaminen ja tekeminen. Pyyhkeitä on tullut, onnistuttu on ja mikä tärkeintä – konetta ei ole särjetty – yhtään! Vain paremmaksi tehty!
Kone valmistuu! Onneksi Karilla on ollut kaikki hanskassa, mitä tehdään - ja miten - ja milloin? Itselläni ehkä välillä on hakusassa, kuten olette huomanneet, ei tarvitse tietää kaikkea kaikkien kokonaisuudesta – yhdellä on oltava hyppysissä koko juttu – sitten onnistuu. Ja onkin – ja onnistuu!
Tarvikelistaan tai tekolistaan voisi lisätä vielä muuten tuon seuraavan kuvan (765) konekiväärin, joka on nyt melkein valmis. Ja sitten tulossa on - tekovaiheessa vielä – konekivääritorni, tai sellainen kiinnityssysteemi, jolla tuo konekivääri saadaan kiinni koneeseen. Lisäksi pitää tehdä siipien kiinnitykseen kai pukit tms. tai jotain joiden avulla siivet saadaan sitten sinne minne kuuluvatkin – oikeaan asentoon vielä. Pieneen kulmaan ylöspäin. Ne ”ulkosiivet” eli moottoreista ulospäin.
Nyt tänään tai eilen tuli tosiaan Blenheimiin Browninki. Aivan lähes kuin alkuperäinen. Ja tekijöinä olivat Tatu Kauppinen ja Niko Sariola, taisivat olla Konnevedeltä molemmat ja koulussa ainakin Äänekoskella Pokella. Hyvän – tai vallan mielestäni loistavan pyssyn opiskelijat saivat aikaan! Tekijät ilmaisivat tahtonsa pysyä hieman salassa, mutta kuvaahan en ole laittanut!! Nyt.
Painoakin pyssyllä kuin oikeassa. Hain pyssyn tekopaikastaan ja ajattelemattomasti myöhemmin laitoin auton takapenkille – eihän se oikea ole! Minulle. Meinasin lähteä liikkeelle, mutta huomasin, että konekivääri takapenkillä – ei taida olla korrektia, vaikka itselleni se on ”lelu”, mutta ei ehkä sivullisille tai virkavallalle, joten leikkipyssy nopeasti tavarakonttiin! Ja sinne meni Browninki uteliaiden silmiä piiloon auton takakonttiin! Eipä tullut heti mieleen! Onneksi huomasin ennen lähtöä. Mitähän olisivat sanoneet tai kysyneet puhallusratsiassa vaikkapa? Jaaaahas, teilläpä sitä on konekivääri sitten takapenkillä? Mitäpä tuota sillä sitten aiotte tehdä?
Kuva 766. Browninki lattialla.
