Kuva 696. Pystybaari.
Tankkaus menossa hieman viileässä, mutta mielenkiintoisessa ympäristössä. Ensimmäiset kahvit tänä keväänä Blenheimillä. Kuulin muuten jokin aika sitten aika eriskummallisen tarinan – tosi sellaisen. Muuten - kaikki tarinat ovat olleet totta! En ole vain kirjoittanut päivämääriä tai nimiä.
Ja yksi lisää. Eriskummallinen virkavaltatilanne mielestäni oli sattunut jossain joskus. Ehkä samaa mieltä olivat myös tapahtumassa mukana olleet poliisitkin? Poliiseja vastaan oli rullannut omin voimin yleisellä tiellä lentokone - bensa-asemalle oli ollut menossa – tuo lentokone.
Sakot tulivat! Ja syynä muistaakseni tieliikenteessä rekisteröimättömällä tai katsastamattomalla ajoneuvolla ajaminen. Paljonko oli sakko, en tiedä, mutta sakot olivat tulleet. Oli siinä ehkä kyseisten poliisienkin pitänyt kaksi kertaa hieraista silmiään? Ei varmasti jokapäiväinen asia ollut ollut? Ei silloin eikä nyt? Aikaa on jo tapahtumasta! Tosin kyllähän nykyäänkin koneet joskus rullaavat tiellä, mutta poliisit tai sotasellaiset ovat katkaisseet liikenteen. Mutta kaupunkialueella muun liikenteen seassa tankille?
Itse olen kokenut kerran kirkkaana talvipäivänä samantyyppisen tapauksen. Cessnasta oli jäätynyt ilmeisesti bensaputki ja oli laskeutunut nelostielle tyhjälle suoralle – pakkolasku. Onneksi oli ollut tilaa – eli ei autoja näkyvissä. Ohiajaessani siitä se Cessna kyyhötti parkkilevikkeellä virkavallan suojeluksessa ja sulattivat kuulemma bensaletkut ja kone starttasi ilmaan samaiselta suoranpätkältä, mihin oli joutunut laskeutumaankin. Laskua ja nousua en nähnyt, mutta koneen näin parkkipaikalla parkissa. Muutaman tunnin oli ollut siinä. Sitten lähtenyt kotikentälle – lentäen.
On muuten hyvä, kun on ollut käytettävissä koko projektin ajan Bristol Blenheimin korjausoppaat – ja varaosaluettelot. Tuossa pöydällä vieressäni on Blenheim –varaosaluettelo mappi numero 4. On museon omaisuutta ja vietävä takaisin. Olin Blenheimin luona ja pelastin kylmältä, tosin tarvitsin myös - ja lämpimässä on parempi lukea.
Teksti on aika hauskaa, esimerkiksi mekaaninen pakkolaukaisin (pommien), ollut sekä V että VI –sarjoissa tämä ”tyyppi” ainakin kirjan mukaan. Tarkat tiedot kaikista osista ja miten on kasattu, esimerkiksi pakkolaukaisimen mutteri M 4 varaosanumero VLS 17100 – 5. Ja määrä ollut ryhmässä 14 kpl. Aluslevy 5,3 MM, VLS 17000 – 5, 6 kpl. Eli, jos haluatte rakentaa Bristol Blenheimin, kääntykää museon puoleen. Sieltä on ehkä saatavissa täydelliset ohjeet. Kuin moneen muuhunkin konetyyppiin. Pianolankaakin BL:issä on ollut, pianolanka 1 mm x 44 m” (E)”. Mitähän tarkoittaa?
Kuva 697. Valmis kattoluukku etulaidastaan.
Viikko luiskahti tuossa välissä, tämän kirjoittamisessa. Nyt on ”seuraava” lauantai (2.2.). Juuri koneelta kotiin ja syömään ja lämmittelemään. Kattoluukku on valmis ja paikoillaan. Ja kiinnitetty. Se takatoppari puuttuu vielä, mutta ei ole pelkoa kattoluukun putoamisesta. Hankitaan se toppari kunhan ehditään. Mutta kuvassa 670 on kattoluukun etulaita. Kolmen millin ruuveilla kiinnitetty ja kuten olikin vuodesta 1943 alkaen. Taalttapääruuveilla. Samoja ovat kuin ennenkin, nyt vain uudet ruuvit.
Kuva 698. Luukku kiinni ja sisältä.
Tältä näyttää ilmavoimien kone, tai sotamuseon, kone sisältä. Ja tullaan luovuttamaan valmistuttuaan sinne Keski-Suomen Ilmailumuseolle näytteille ensi kesänä toivottavasti. Moni on myös kysynyt ja maininnut Blenheimistä, että onko se se museon projekti? Ymmärrän muuten hyvin sen, kun samalla paikkakunnalla entistetään sota-ajan tärkeää työkalua, niin se helposti mielletään museon työksi tai projektiksi. Mutta eipä ole niin! Kyllä tämä on edelleen vain ilmasotakoulun killan projekti ja jatkuu valmistumiseensa saakka sellaisena.
Museolle BL -kone tulee menemään säilytykseen ja näytille. Kuin myös tämä valmis kattoluukkukin. Kari ihmettelee kättensä töitä kuvassa 671. Hyvin meni kiinni tuo luukku, vain vähän painuneita peltejä oikaistiin ja siinä se oli. Sopi kuin nenä päähän! Museo on muuten aivan ”upea” paikka. Mielenkiintoinen ja hieno. Aina käydessä löytää jotain uutta katsottavaa. Heillä on omat projektinsa – Brequet jne.. Ja töitä niiden kanssa.
699. Riippuantennin ikkuna menee myös kiinni.
Riippuantennihan, noin 15 metriä pitkä, meni tuosta aukosta ulos siinä’ olevan noin 15 senttisen ”tapin” läpi., roikkui ulkona ilmavirrassa lennon aikana. Kuva rungosta sisältäpäin. Ja paikka on vasen kylki koneesta ja taka-ampumon takaa noin 1,5 metriä alarungosta. 12:lla ruuvilla oli kiinni, pysyi varmasti? Reikäkin on oikean kokoinen, mutta antenni puuttuu toistaiseksi. Museolla on yksi ja ehkä muuallakin tallessa, läpivientitappi ja antenni. Voipi olla, että tappi ja antenni tehdään? Kuvassa 672 mutteri vaihtaa omistajaa ulkoa sisään.
Kuva 700. Sama ”ikkuna” ulkoapäin.
Ensimmäinen ”lasi”, josta poistettu suojapaperit! Kiinnittäminen ei onnistunut niiden kanssa - joten jouduttiin poistamaan. Mutta näkyypi kuvassa hyvin, millaiset lasit koneeseen tulee? Eikö ole hyvän näköinen? Ja vielä maalit - niin vot! Suojataan ilman muuta maalauksen ajaksi tämäkin kohta.
Kuva 701. Terveiset kylmästä putkesta!
Työskentelytilat ahtaat ja joskin epämukavatkin joskus. Asentaja kiinnittämässä taakse seinään ja ylös jotain, mikä tulee näkymään joskus. Työympäristönä mielenkiintoinen, mutta epämukava! Seisomaan ei mahdu, polvillaan ei voi olla ja kyykkyynkään ei mahdu. Kuvassa 674 näkyvät sen puuttuvat panssariseinän ”topparit”, seinä on hukassa edelleen.. Jos löytyy, tämäkin näkymä menee ”pimeäksi”. Ja lattiassa tappeja – makuuasennostakaan ei voi nauttia.
Putkessa oltiin, terveiset putkesta. Seuraavaan kertaan. Nauttikaa talvesta, ulkoilkaa, liikkukaa. Ajakaa vähemmän ja säästäkää muutenkin luontoa! Lähdemme taas joskus koneelle. Palataan.
