Kuva 985. Moottorin kylkeä – ja tekstiä.
Pitäisi paremminkin olla kuvatekstinä: siihen kuuluvaa tekstiä – ja ollutta tekstiä. Tuommoiseksi jäänee? Oikein? Varmasti on. Sama ohje toisessa moottorin kupeessa toisella puolella. Tuli mieleeni, että pakoputkien virittelyt pitää aloittaa. No ei niitä tietenkään muuten mitenkään viritetä – vaan laitetaan paikoilleen. Yksi korvake on muistaakseni rikki, joten museota työllistänee? Ehkä. Ennen sen tekemistä tai korjaamista, jos voi korjata, niin putkia ei saa paikoilleen ilman tuota pidikettä. Menevät laitettuna kyllä hyvin paikoilleen, mutta eivät pysy. Tai ei pysy, vain yhdestä putkesta on korvake teillä tietymättömillä. Kolme ovat priimakunnossa. Martti kotonaan puhdisti, puunasi ja lakkasi. Lentävään koneeseen ei olisi voitu lakata, koska olisi varmasti kärynnyt. Mutta kun tällä ei lennetä, niin säilyvyyden vuoksi on ja oli parempi vetäistä ohut kerros. Lakkaa. Ei lakkaa vaan lakkaa. Se korvake on noin viisi – kuusi senttiä pitkä ja sentin leveä. Ohutta rautaa on, ruuvin reiät molemmissa päissä. Ei vaikea tehdä, jos joudutaan tekemään.
Kuva 986. Siiven kärkeä.
Vasemman siiven kärki sai kuin saikin aikanaan uuden valon kopan. Läpinäkyvä on ja aidosta ei erota. Pleksiä on. Kuten aiemmatkin olivat pleksiä. Poltinkin on ehjä, syttyisiköhän, jos yrittäisi? Siipiä fiksattiin tänään ja paikkailtiin – ei reikiä, vaan aivan pieniä maalipuutteita. Mutta nyt jos sanoisin lähes täydellinen – niin hyvältä näyttää – ja tuntuu! Kohta pudotaan ehkä maan tasalle, kun kone tulee näytille, mutta ainakin vielä olemme tyytyväisiä käsiemme työhön. Toistaiseksi.
Ikkunoiden ruuvit laskettiin silloin irrotettaessa, mutta olisi ollut mahdollisuus laskea myös koneen kaikki ruuvit. Melkein kaikkia on väännetty joko kiinni tai auki tai molempia. Olisi ollut sitten ajankohtaista tietoa turhan tiedon markkinoille. Kuulemma erittäin suosittu tuo turhan tiedon markkinat! Kirjojakin ovat kirjoittaneet – oppineet – moisesta asiasta. Minullakin olisi paljon hyödyllistä tietoa ko kirjoihin. Kuten varmasti itse kullakin?
Kuva 987. Tekstiä.
Edellisessä oli kuva tästä kohdasta. Ihmettelin vaikeaa tekstiä – tai vaikeaa sanaa: lyijykelanka? Ajattelin, että varmasti kirjoitusvirhe? Oikeassa olin, mutta väärässä kohtaa. Taisi olla se kirjoitusvirhe kuvan 989 korjauksen alla olevassa kohdassa! Siitä helppoa, että nämä kohdat ovat helposti korjattavissa. Maalia päälle ja kuivuminen ja uutta maalia päälle ja - kuivuminen.
Kuva 988. Musta mötikän kylki.
Spinnerin kuvassa joku numero. mitähän lie tarkoittanut? Tämä kuva pitäisi olla vaakatasossa 90 astetta oikeaan, silloin olisi luonnollinen asento. Mitä tarkoittavat nuo tekstit ja luvut? Tiedä häntä? Moiset kuitenkin olivat koneen spinnereissä. Olikohan toisessa samanlainen? Enpä muista nyt, taisi olla? Jos olisi juokseva numerointi 1:sestä alkaen, niin ainakin 504 kaksimoottorikonetta olisi ollut suomalaisilla noissa pippaloissa, mutta ei taida olla niin? Varaosanumero saattaisi olla paremminkin? Tai joku muu?
Kuva 989. Vakaajan sisempi puoli ja meisseli.
Laitettiin keskiviikkona vakaajat kiinni siipiin. Viritellä piti, mutta onneksi kiinnikkeitä löydettiin juuri sopiva määrä. Ja nyt vat kiinni. Yhteensä kuudella erimittaisella ruuvilla oli vakaajat aikanaan per puoli kiinni – ja ovat nytkin. Kaksi ulkolaitaan, kaksi keskelle ja kuvan kohtaan sisälaitaan myös kaksi. Ruuvien mitat vaihtelivat 30 – 50 milliin. Kierteet vain päissä ja muttereilla kiinnitettiin. Lukkomuttereita oli ainakin osa ollut. Sokkia olisi pitänyt vielä laittaa, nyt ilman niitä. Mutta paikat ovat kyllä. Kun koneella ei lennetä, niin ei taida rasituskaan olla järin suuri? Kuvan 991 ruuvimeisseli piti vakaajan kiinni, jotta ei tipahtanut lattialle toisen pään kiinnityksen aikana. Tiukkoja olivat ne ”hahlot”, minne vakaajat tulivat. Työntää sai ihan reilusti paikoilleen saamiseksi.
Kuva 990. Siiven alapinta –kuva
Patruunalaatikkokin oli mukana BL 200:sessa. Tarkoitti kai sitä siipikonekiväärin patruunalaatikkoa? Hylsyjen poistoreikä näkyy kuvassa oikealla tuo reikä. Konekivääri oli tuossa välissä piippu yläviistoon siiven sisällä. En ole nähnyt sitä patruunalaatikkoa. Joskus rakennekuvissa, mutta nyt en muista millainen oli? Oikeaa ei ole vastaan tullut, ehkä jossain on? Paljonko muuten oli panoksia mukana.
Kuva 991. Vakaajan keskikiinnitys.
Keskeltä vakaaja tuli kiinni noilla kuvan 993 keskellä näkyvillä pienillä, mutta pitkillä ruuveilla. Oikean laidan ”työntötanko” on vakaajan liikumisen aiheuttava tanko. Yhteydessä toisesta päästä siipisalon lähellä olevaan ”ohjaus”-tankoon siiven sisällä. Toista päätä ohjaa tai säätää ohjaussauva. Kuva 993 on otettu oikean siiven alapuolelta. Tosin kuva otettu yläpuolelta, mutta siipi oli siipitelineessään ja ylösalaisin. Vasemman siiven vakaaja on myös kiinnitetty. Oikeastaan kone odottaa nyt äärimmäisen pieniä fiksauksia – vain ja ainoastaan.
JA! Siipien kiinnittämistä. On jo sovittu päivä, jolloin siiven istutetaan kiinni Bristol Blenheim BL 200:seen noin kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ja se on kohta. 1970 –luvulla on koneessa olleet siivet kiinni viimeksi. Museolta Pekka kävi virittämässä konekiväärin telinettä paikoilleen, oli tehnyt sen.
Kuva 992. Kk:n jalka.
Tämä kuva 994 oli jo vähän aikaa sitten näissä kirjoitelmissani. Mutta kuuluu yhteen tuon seuraavan kuvan 995 tekeleen kanssa. Konekiväärin jalka on tuollainen pitkänsorttinen olisiko tuumainen putki. Putki, koska koneeseen ei saatu mistään sitä konekivääritornia hankittua. Sinne koneen takarungon lattialle tullee sellainen ”tappi”, johon tuo tuumainen putki tulee kiinni alapäästään. Konekivääriä voidaan sitten liikutella. Kuin oikeassa koneessa. Toinen vaihtoehto on se, että putki kiinnitetään jonkinlaisella telineellä tms:lla kiinni koneeseen. Kumpi tapa? Viikonloppuna ollaan viisaampia, koska silloin se on kiinnitetty - ja tapa on siinä! Kumpi onnistuu paremmin?
