DC–2, HANSSIN JUKKA Memorial Project - osa 13


11.10.2010

9.10.2010 / 13.

DC – 2, HANSSIN JUKKA
 Memorial Project

Kolmetoista ja epäonnenluku! Toivottavasti ei. Projekti etenee ja monia asioita on yhtä aikaa teon tai työn alla. Mutta tärkeintä on se, että kone valmistuu. Pikkuhiljaa, mutta valmistuu. Muistan hyvin Blenheimin kanssa, kun pienoinen epätoivo saattoi pilkahtaa meissä tekijöissä kun mietittiin yhdessä, mitä pitää vielä tehdä?  Seuraava kesä tuntui kaukaiselta silloin syksyllä, koska työtä oli niin paljon. Välillä uskoimme vahvasti, että ei valmistu ainakaan ensi kesänä, mutta niin vain venyttiin koko tekoporukka ja kone valmistui melko nopealla aikataululla, jota aikataulua ei ollut! Teeriä meni ohi, yksitoista, onneksi ei kolmeatoista!

Kuva 122.  Luukku sisältä.

Rungossa on tuollainen luukku oikealla takana, etusiiven takapuolella. Ovessa ei ole ollut ja ei ole ainakaan nyt kahvaa tms. sisäpuolella. Topingit poistettu ja näkyy vain alumiini kaarineen. Tai paremminkin luukku tukineen. Mikähän tämän tarkoitus on ollut? Voi olla, että siinä on ollut avaamiseen littyvää materiaalia kiinni, mutta ei enää. Pudotettiinko jotain lastia tms.? Kulkuluukuksi pieni, eli tuskin siihen tarkoitukseen?  ALC24ST – mitähän tarkoittaa? Alumiinikyljessä sisällä on kyseinen teksti lähes joka paikassa. ALC24ST. Niin luukun kuin muuallakin sisäpuolella. Onko tuon alumiinilevyn tunnus, tavallaan tyyppi vai mikä? Kuka tietää?

Kuva 123. Luukku ulkoa.

Sama luukku ulkopuolelta. Kuva on niin pieni, että siitä on ehkä vaikea hahmottaa tai nähdä, mutta luukun ylälaidassa on pianosarana. Oliko nimi oikea? Elikkä tarkoittaa, että luukku on avautunut ulospäin ja alhaalta ylös. Ja veikkaukseni on, että tehty Hämeenlinnassa pullien tai herkkujen sisäänheittoa helpottamaan – myyntitiskille? Vai olisiko niin? Pitää tutkia aiempia valokuvia, kun vastaan tulee. Voin olla väärässäkin, mutta  tarkoitus saattaisi olla em. kaltainen. Kuvassa 123 luukku tuon pienen pyöreän ikkunan oikealla puolen. Mutta ei oikein kyllä vaikuttaisi pullaluukulta, kun edellistä kuvaa 122 katsoo, niin hyvin on tehty, kuin tehdasluukku! Arvaukseni oli ilmeisesti huono?

Kuva 124. Ikkunan karmit.

Yksi  ikkuna tuplaruuduilla ja lämmityslangat välissä. Kaksi lämmityslankaa vaakatasossa, toinen näkyy kuvan oikeassa yläkulmassa. Martin ja Markun puhdistaessa ”alapohjaa” menin sisään ja ikkunoiden irrotus vuorossa. Ikkunat pitää saada siksi irrotettua, että saadaan sitten joskus sisäseinät asennettua. Tai joku saa, ei välttämättä me. Mutta ikkunat pitää poistaa, koska sisäseinäverhous menee kuva 124  kehyksen alle. Ja nyt siellä on vielä vanhat, jotka pitää saada myös pois.

Tuo ikkuna kuvassa 124 edelleen kuin kaikki muutkin  ja monta, ovat ilmeisesti ikkunapaketteja. Eli lähtee irti kokonaisina. Mutta vasta sitten, kun on ensin poistettu 58 kpl ruostuneita ruuveja ilman kantaa kaikista ikkunoista – per ikkuna. Eli ranteet vahvistuvat – ja pinna pitenee. Toinen mielenkiintoinen seikka oli (en tiedä uskallanko kirjoittaa, mutta älkää kertoko, että olen kirjoittanut!)  se, kun havaittiin, että alkuperäisessä DC – 2:sessa olisikin vain yksinkertaiset ikkunat. Kuin me!

Sisäikkunat saattaisivat olla kahvila-ajan lämpölasit ja ikkunalämmityspiuhat asennettu rungon toisessa, viimeisessä modifioinnissa? Eli alkuperäisenä vain yksi ikkuna per reikä? Mitä tehdään? Mahdollisuus olisi, jos vain yksöisikkunat, niin mahdollisuus olisi siis särkeä vaikkapa vasaralla tuo sisin ikkuna kaikista ”reistä”? Tosin  kuitenkaan ei alennutaan sellaiseen, helpottaisi kylläkin  työtä.  Mutta vasaralla? No ehkä jollain muulla kuin vasaralla!?

Mistäpä arveltiin, että noin olisi? Ohjekirjassa oli maininta otsakkeella, että matkustamon ikkunan vaihto. Ja siellä puhutaan yhdesta yksinkertaisesta ikkunaruudusta? Tuskin 1930 –luvun ohjekirjassakaan ei tehdä monikkovirhettä? Yksi lasi ikkunassa per reikä – on kai suomea ja uskottava? Jos näin sitten on? Mutta mistä löytää yksilasisen ruudut pokat? Jos olivat erilaiset, ainakin hieman varmasti?  Aika näyttää. Ei aina tiedä aloittaessa, mitä eteen tulee? Ja mikä sitten oikein?  Kyllä tuohonkin varmasti aivan selvä ohje ja ratkaisu löytyy, kuin kaikkiin muihinkin asioihin. Niin täällä liittyen tähän projektiin kuin muuallakin. Tehdään ja luotetaan, tutkiskellaan ja luetaan. Talo peltikatolla? Semmoista se on. Yksi ymmärtää toisin ja vielä luettava myös oikein!

Kuva 125. Saman ikkunan samat karmit.

Hieman toisesta kulmasta sama ikkunapaketti takaa oikealta. Tuo pitäisi saada irti ja ehjänä. Kovassa ovat kiinni, ja ensimmäinen reikä vasta menossa. Kaiholla katselimme muita, niitä riittää. Mutta tasainen puhdistuskoneiden ääni takapuolen alta viestittää, että kovilla ovat muutkin, Martti ja Markku. Kovilla? Tuskin, koska vapaaehtoisesti tätä tehdään, mutta ahkerana saavat kaikki olla. Ja M&M ovat tehneet tähän asti tosi suuren urakan, joka jatkuu ja jatkuu… . Kultamitalit ansaitsevat, kun valmistuu pohjan puhdistus. Viikkokausia, voidaan sanoa, ovat jaksaneet, ja kahvilla vielä hymyilläkin! Joskus poraavatkin, ilmeisesti jenkatapilla puhdistavat vanhoja reikiä? Onneksi on lyhyt jenkatappi, muutoin olisin ehkä kantapäästä ruuvattuna lattiaan kiinni! Toisaalta olisi ainakin vähän aikaa tukeva työskentelyalusta. Nyt aika hutera.

Kuva 126. Ohjaamo.

Tällainen tästä nyt sitten tuli! Melko hieno? Kuva valitettavasti otettu joskus aktiiviaikaan. Näitä kuvia olen hankkinut museolta. Eivät kaikki omiani – itse asiassa vanhoista ei yhtään, kaikki ”lainattu” museolta. Ystävällisesti antoivat kun otin! Tässä hyvä malli millainen pitäisi olla ohjaamon valmiina. Ahdasta on ja on ollut? Ratit ovat hauskat, epäkeskot.  Ja polkimet näyttävät, että nahkaremmeillä jaloissa kiinni? Tämä oli varmasti aikanaan huippua lentämisen saralla? Huomattavaa on, että samat perusasiat ovat edelleen tärkeät. Ilman niitä ei ilmassa pysy? Siivet ja moottorit. Hallintalaitteet jne.

 Kolisee, yöeläin kääpiöhamsteri heräsi kesken yöuniaan päivällä. Sota-aikanakin jo pystyivät lentämään yöllä. Eiköhän pelottanut hieman enemmän navigointi, laskut ja nousut kuin tänä päivänä? Mutta tarvittaessa lennettiin. Hanssin Jukan ainoa pommituslentokin taidettiin tehdä yöllä? Ainakin kertomuksessa mainittiin klo 4,10 Suuren Pyhäjärven itärannalla palava talo, joka häikäisi silmiä.

 Lentotukikohdan päällä oltiin klo 4,15 ja 22 kpl 12,5 kilon pommeja putosi ensimmäisen ylilennon aikana - ilmeisesti vessasta, koska sinne taisi olla asennetut pommikasetit, ja takaisinpäin tultaessa 4 kpl 100 kiloisia – ja korkeus oli 800 metriä. Tuloksista ei tietoa ollut – ei nytkään?  Havaintoina lisäksi noin 50 kuorma-autoa Loimola – Suvilahti tiellä menossa itään ja sitten tuli vaurio – ei it, joksi ensin luultiin, vaan öljynlauhdutin hajosi aiheuttaen ehkäpä äänen ja öljynpaineen häviämisen toisesta moottorista,  jota it –osumaksi luultiin. Tuo päivämäärä saattoi olla 1.3.1940 tai edellinen päivä. Pian kuitenkin Hanssin Jukan Suomeen tulon jälkeen.

Kuva 127. Koko komeus. (kuva museolta kuin kuva 126:kin)

Hanssin Jukka aikansa maalauksessa, jota ehkäpä tavoitellaan ensi kesänä? Värit eivät näy, mutta edellisessä jutussa oli rungossa samat värit ilmeisesti? Saattaapi olla sitä RAL –jotain maalia ja eri sävyjä. Ehkä oli ”kysytty” maali ja maaliyhdistelmä sota-aikana? Ainoa mahdollinen ja saatavilla? Valonheittimet näkyvät nokasta hyvin tässä kulmassa. Konekiväärikin siellä oli – ja samoin kuin Blenheiminkin siipikonekiväärien kanssa, suurin este käytölle saattoi olla rasittava puhdistus-operaatio käytön jälkeen? Ja teho?  Eteen osoittavissa pyssyissä taisi olla jotain lappuja tai kangasta esteenä, etteivät itikat, paarmat, vesi tai hiekka päässyt piippuihin sotkemaan ja estämään ampumista. Ja hankalat puhdistaa, kertoivat mekaanikot, joille tuo työ jäi.

Kuva 128.  Konekivääripesäke takaa.

Ja mistä koneesta?  Ei Hanssin Jukasta? Taitaa olla hylsyjen poistoaukot ja ulosohjurit – alasohjurit – kuvassa? Kolme puolellaan? Olisiko Hurricane? Hurricane oli kuulemma hankala ampua alas ilmataistelussa. Ammukset menivät usein kankaasta ”vain” läpi aiheuttamatta muuta kuin tuuletusreiän. Ja ompelukoneella oli paikattavissa?  Siiven sisältä kuva 128.  Olisi ollut varmasti mahdollista, että Hanssin Jukka ja Hurricane vastakkain? Olisi samaan aikaan ollut myös  mahdollista, että samalla puolella lentäisivät DC - 2 ja Hurricane?.

Kuva 129. Palataan.

Palataan edelliseen juttuun. Siivekkeet ja ohjainpinnat tulivat ja tässä on vehje, millä. tulivat. Kerroin, että tarvittiin iso auto ja kopillinen, jotta mahtuvat ja puhtaana pysyvät. Ensimmäistä nostetaan kuorma-auton takaosasta ulos kuvassa.  Kevyt olivat, mutta isot. Ehjänä onneksi tulivat ja lisäksi puhtaina.

Kuva 130. Kysymättä viety kuva.

Pyydän anteeksi näin etukäteen, koska en tiedä,  kenen ottama ja omima kuva tämä 130  on Hanssin Jukan käsittelyn alla olevista siivistä. Niillekin on tapahtunut jo paljon kuten kuvasta näkyy. Puhdistettu ja oiottu ja taitaa jotain pintaakin jo vedetyn? Ja sidotutkin ovat jotteivät ilmeisesti karkaa? Toivottavasti paremmissa telineissä kuin meillä aikanaan kun kaatui toinen siipipukki hankaluutena, että myös siipi oli kiinni siinä. Vauriot Karille ja Marttikin pääsi silloin nauttimaan komeasta ilmalennosta.

Kuva 131. Sivuperäsin – vielä kerran.

Aika hieno on? Kelpaa niitä viritellä kiinni koneeseen. Puhuttiin, että ainakin tuo kuvan vekotin laitetaan paikalleen, jotta lentokoneelta näyttäisi? Ja korkeusvakaajatkin, mutta niissä taitaapi olla haasteena, että ”puslitus” puuttuu, eli niitä ei saada vielä kiinni. Ruuveja, muttereita ja aluslevyjä haettiin kaupasta sivuperäsimen kiinnittämiseen. Alalaitaan tulee sellaiseen ”kelkkaan”,  kääntyvä, neljällä ruuvilla kiinni. Yläosan kiinnikkeet ovat tallessa ja ei ruuvikiinnitteisiä, vaan jotain muuta?  Voipi olla, että on kohta tuo sivuperäsin paikoillaan?

Kuva 132. Tarkennus huono, mutta irrotettu lasi.

Ja ehjänä vielä!  Ensimmäinen matkustamon seinän irtiolevista laseista kuvassa 132. Taitaa olla noita yhteensä 14 kpl matkustamon seinillä? Mutta vaikka kuva on väärästä paikkaa tarkka, voi huomata, että kerroslasia on.  Kolme kerrosta tavallisia laseja laitettu yhteen ja saatu tai tehty murtovarma iskunkestävä ”lasikasa” matkustamon seinälle – ja josta vielä näkyy läpi! Kilpailija kalliille turvalasille? Ainakin halvempaa!

Kuva 133. Ohjaamosta.

Ei Hanssin Jukasta vaan Hurricanesta. Millaisia ajatuksia oli miehillä, kun lensivät tällä Hurricanella joskus kauan sitten? Maailma oli erilainen. Joku mainitsi joskus, että ohjaimissa oli kuminauhaa, sellaiselta lentäminen oli tuntunut.  Hanssin Jukassa tilalla näyttää olevan vaijerit. Ja niin taisi olla Blenheimissäkin? Miksiköhän Hurricanessa kuminauhaa? Tiedä häntä oliko, ei museon koneesta näkynyt? Mutta kalallakaan ei ole ehtinyt käymään.

Luin hyvän kalajutun Simo Frangenin kirjoittamana, taisi olla Avussa joskus kesällä?  Suomen suurin naapurin katiskasta pyydystetty ahven  - painoi 12,5 kiloa. Tämän komean körmyniskan onnistui itselleen viime juhannusaattona narraamaan Väinö Kangasniemen Puulavedellä. Punnituksen luotettavuutta hieman häiritsi se, että punnitseminen jouduttiin tekemään kauheassa kiireessä, koska naapuri haulikkoineen ei antanut täyttä punnitsemisrauhaa. Niinpä tuossa 12,5 kilossa on mukana katiskan muut kalat sekä katiskan oma paino.

Semmoista se on! Nyt viikonlopun viettoon  ja lämpimään saunaan, täällä alkaa olla viileää, vaikka lämpömittari näyttää 6 astetta. Kosteaa ja veto käy! Palataan…


11.10.2010 15:48
Pertti Juutilainen hei! Olen innostuneena seurannut Hanssinjukan entisöintiä. Teette pojat arvokasta työtä. Nyt viimeisessä raportissasi ihmettelit koneen oikealla puolella olevaa luukkua. Voin kertoa ainakin yhden tarkoituksen sille. Minä olen se v.1953 kesän apumekanikko, alikersantti, joka oli mukana, kun pudottelimme kuormitusnukkeja Porin lentokentällä ja juuri tuosta luukusta työnsimme nuket vuorotellen tyhjyyteen ja viimeinen n. 300kilon paketti tuli "suutarina " alas lentokentän lepikkoon.Luukkuun oli asennettu puukouru, jota pitkin työnsimme nuket ulos ja ilmeisesti kierrettävä varjon lukko aukesi hangatessaan kourun reunaan. Terveisin: Seppo Juortamo Tampereelta p.040-7045030


11.10.2010 19:20
Hi Tony Harmsworth calling from Aeroplane Monthly magazine in London, England. I would very much like to run a piece in the news section of the magazine about the start of restoration of the DC-2. I remember seeing pictures of the DC-2 in use as a restaurant when I was very young, and thinking it would be a much better place for my parents to take me to eat than their usual choices. Would it be possible for you to e-mail me a couple of photographs of the fuselage being restored, and a few facts about the rebuild. We go to press at the end of the week, so if you could get back tome as soon as possible that would be great. Cheers, Tony.


3.1.2011 16:57
Tervehdys! Olen tutkinut "Jukan" alkydilakkavihreän (koristeviivat) historiaa. Kyseinen vihreä on Tikkurilan Väritehtaan silloinen (1949) Miranol n:o 254 putkistoväri (vesi). 1950-luvun jälkipuoliskolla sama vihreä oli myös yksi viidestä Tikkurilan "ilmailuväreistä". Pyydän, maalatkaa kone saman väriseksi, koska kansa muistaa koneen hyvin Hämeenlinnan kahvion ajoilta. Jatkosodanvärisiä alkaa olla jo riittävästi. Valmista, samaa maalia saa esim. lähimmästä Prismasta. Ostin itse 1/10 l, jonka nykyinen tunnus: Miranol UN 1263 n:o 0455. Jk. Olisi kiva saada näyte koneen vihreästä. Terv, Raimo Heikkinen raimo_heikkinen@hotmail.com

Jätä kommentti

Sisältö



DC-2 BLOGI

Olen Pertti Juutilainen, ja tulen kertomaan DC-2 projektista ja sen etenemisestä - seuraa blogiani.

Edelliset kirjoitukset