Kuva 916. Mötikkä.
Oikealla paikallaan oikea mötikkä vääränlaisen ”narun” päässä. Tuo mötikkä on tämän Blenheimin oma riippuantennin paino. Oli siellä antennin päässä. Tuon mötikän ansiosta antenni avautui ilmavirrassa aika pitkäksi ”naruksi” koneen alle ja taakse. Viestejä laitettiin kotiin ja muualle. Antenni oli rautalankaa – tai vaijeria - kuvan antenni on muovinarua, vaihdetaan oikeaan kunhan ehditään. Mötikän naru tulee muuten oikeasta reiästään ulos kuvassa. Antenni tai läpivientitappi on kuvassa. Sinne pohjaan vasemmalle sivulle taakse. Pienestä pyöreästä ikkunasta ulos.
Kuva 917. Pohjaa.
Viimeinen kuva tästäkin paikasta ilman maalia. Todeksi muuttuu – ja aidon väriseksi pian.
Kuva 918. Pesu.
Kone pestiin sunnuntaina kunnon aineilla, ei vedellä, vaan jollain asetonia vastaavalla aineella. Kuulemma sama aine, mitä koottavien lentokoneiden liimoissa oli? Ketonia oli ja ei asetonin sukulainen. Eikä lähellekään. Jotain ketonimetyylialkoholia – vai mitä lie ollut? Mutta kova aine oli. Kone puhdistui silmissä. Sen verran kova aine oli, kun riisuin hansikkaat kädestä, irtosivat kaikki sormet – hansikkaista. Ei kädestä. Ei jäänyt kuin hansikkaan ranneosa käteen. Onneksi ei aiheuttanut palo- tms. vammoja. Muutaman kerran kun rauhassa pyyhki pientä alaa edestakaisin, niin jopa kirkastui. Ja kuivalla kankaalla päälle irtonainen irti. Puhdasta tuli. Kolmeen pekkaan pestiin kone.
Kuva 919. Kari ja kone.
Kari keikkui liukkaan siiven päällä ja osaltaan hankasi koneen alumiinipinnan puhtaaksi. Tuoksu oli melko sanoisinko mahtava koko ajan. Välillä piti käydä haistelemassa raitista ilmaa ulkona. Ymmärrän maalareita. Onneksi nykyään on hyvät suojat. Uskomatonta kuinka paljon koneen pinnasta lähti vielä nytkin siihen kuulumatonta tavaraa irti. Käsittelyn jälkeen kone oli puhdas. Aamua odottaa. Sitten uusi käsittely – viimeinen ennen maalausta!
Kuva 920. Puhdas pinta.
Kirjoitin viimeksi, että viimeinen kuva Bristol Blenheimin tästä kohdasta maalaamattomana. Ei pitänyt paikkaansa. Tässä on puhdas kone tästä paikasta. Tämä on viimeinen.
Kuva 921. Pesty - pahkeinen
Siinä hää nyt sitten on. Pestynä ja puunattuna ennen uutta pintaa, joka tulee nopeasti. Tai pian. Kunhan vain sään haltijat ovat otolliset ja suosiolliset. Viimeinen kuvani puhtaasta maalaamattomasta alumiinipintaisesta toisen maailman sodan aikaisesta työjuhdasta. Teki palveluksensa 1950 luvun lopulla – ja jatkaa edelleen kunniakkaasti työtään – lentokoneena. Missähän muuten ovat kaikki ne alumiinit ja raudat, joita tuosta hiljaisesta laivueesta I ja II – hallien välistä saatiin. Missähän ovat?
Seuraava kuva on sitten peittyneestä pinnasta! Tätä alumiininloistoa ei enää ole kuin kovan työn takana – sitten joskus 50 vuoden päästä? Mutta nyt pitää lähteä muihin töihin. Ja kamera mukaan! Ja kohta klo 5.45 koneelle. Ensiksi tullut saa luvan laittaa kahvit muille. Palataan….
Ps. Minuakin jännittää – jos rehellinen olen!
