Kuinkahan tarkkaan työhön mekaanikot pystyivät silloin niillä keleillä? Nyt ei ollut kuin muutama aste! Ennen olivat miehet rautaa ja.. – vai miten sitä laulettiinkaan? Ja taitanee pitää paikkansa? Moottoriöljytkin vietiin majoitukseen yöksi - kai samaan punkkaan maitohinkissä, jotta pysyivät lämpiminä? Aamulla lämmitettiin silloisella kosanilla tai nuotiolla ja kaadettiin takaisin koneeseen esilämmitettyinä. On tai oli kovaa hommaa. Kuinkahan moni nykyajan eläjä pystyisi samaan vapaaehtoisesti tänä päivänä. Joukko olisi varmasti aika harva?
Kuva 688. Oikealta moottoria ja putkia.
Kuinkahan paljon pitäisi tehdä työtä, jos saisi tai jotta saisi jommankumman moottorin käymään? Olisi se melkoinen yllätys katselijoille, kun pyydettäisiin siirtymään hieman kauemmaksi moottorin käynnistämisen vuoksi! You Tubessa on Blenheimistä filmi, jossa Bolinbrokella kaarrellaan taivaalla – ja komeasti lentää. Tämän koneen moottorit tai potkurit pyörivät molemmat vielä ainakin silloin, kun irrotettiin potkurit oikomishoitoa varten.
Kuva 689. Taas oikea moottori – ei muovista vaan raudasta.
Mietittiin sitä, että onkohan tuo ilmareikä tuossa moottorin alla oikea, vai onko vaihdettu? Eli oliko tuollainen sota-aikana? Siinä on sellainen pieni ritilä.
Kuva 690. Kylkeä.
Tässä kuvassa 663 näkyy se ilmanottoritilä paremmin. Pakoputket ovat kohta valmiit. Martti on työstänyt kotonaan niitä ja kiiltäviksi tulevat – kuin uutena. Kaikki pellit tässä kohdassa ovat ”asettuneet” paikoilleen ja voidaan kelien lämmettyä kiinnittää kuten olivatkin, tiukempaan kuin nyt. Nuo moottorin ympärillä olevat pannalliset pellit eivät heti menneet aivan paikoilleen, mutta nyt ovat hakeneet paikkaansa – nekin. Saumat ovat kuten pitääkin peltien väleissä – paikoillaan - ja nytkin näyttää jo hyvähköltä? Maalauksen jälkeen paikka ja näkö vain paranee. Pakoputkia ei muuten maalata – eivät olleetkaan maalissa.
Kuva 691. Puolikas nokasta.
Pleksit asettuivat hyvin ja listat saatiin kiinnitettyä myös hyvin. Vain yhden listan kulmaan joudutaan laittamaan ehkä puolisenttinen täyte noin parin sentin matkalle. Oli niin vaurioitunut eikä uskalleta venyttää. Alumiinihan ei ilmeisesti veny niin hyvin? Jäi tosiaan laitettaessa ja kiinnitettäessä pieni kolo, joka nyt häiritsee kun tietää, mutta häviää, kunhan päästään sen kimppuun. Ja sitäkään ei hullu enää huomaa ja viisas ei puhu mittään.
Kuva 692. Pohja.
Tuossa kuvan keskellä on toinen paikka, jota joudutaan hieman retusoimaan. Näkyy tuo pieni ”kolo”, joka on saatava tavalla tai toisella piiloon, ettei näy sitten maalauksen jälkeen. Koneessa ei taida olla kuin kaksi vastaavaa paikkaa, tässä toinen niistä ja toinen siellä jossain nokassa. Ja muutoin kone on kasassa erittäin hyvin. Tämänkin kohdan korjaus olisi edellyttänyt isoa purkutyötä, koska siellä on siiven kaari edessä ja sen korjaaminen olisi ollut aika kova työ. Pura puoli konetta ja niin edelleen. Ei pureta ja hullu ei h… - tässäkin tapauksessa. Mutta vain kaksi paikkaa! Tosi hyvin mielestämme!
Kuva 693. Sivukuva sivusta.
Kuvassa 666 näkyy bensiinitankki harmaana tai ruskeana tuolla reikien takana vasemmalla. Semmoisella sitä lapsena käytiin kalassa, ongella Tikkakoskella. Ja kalaa tuli. Kissalle 10 penniä kappale maksoivat saaliista. Vain kymmenen ostivat kerrallaan. Muistan hyvin vielä. Tankkiveneen –tekijä oli muuten itse lentänyt Blenheimillä monia sotalentoja. Monessa rytäkässä mukana ollut mies. Oikealla kuvassa reijissä näkyy aikansa hydraulisylinteri, kai liikutteli laskeutumislaippaa vasemmalla puolella.
Kuva 694. Musta laatikko.
Laitoin tämän kuvan uudelleen. Uudelleen siksi, että olen ryönettynyt. Joulupukki toi kameran ja saa tarkempia kuvia. Tuon kuvan kun suurentaa tai sitä käsittelee, niin merkinnät paljastuvat tarkasti. Monitoiminen mustalaatikko.
Kuva 695. Tärkeä kapistus.
Toiselta puolelta vietiin rätti joskus malliksi Eijalle. Tärkeä on ollut! Pitää telineet ulkona – ei satu vahinkoa – ei meille eikä aikanaan heille. Yksinkertainen varmistus, mutta toimivat asiat ovatkin aika usein yksinkertaisia!
