Kuva 749. BL –koneiden yleismittoja.
Kopio ohjekirjasta ja Blenheimin koosta, tarkkoja mittoja. Nämä kirjat ovat olleet tosi hyödyllisiä. Kuten seuraavista ”sivuista” näkee, on tarkkaa tietoa tarjolla. Blenheimit on purettu – ei atomeiksi – vaan mutteritasolle. Ja osia on paljon, onneksi tämän koneen kohdalla tallessa lähes kaikki!
Kuva 750. Ajankohtaiset liukurit.
Kuvassa BL suksivarustuksessa. BL:ssä pidettiin talvella sukset. Kentät olivat lumipintaiset silloin ennen. Jos olen oikein katsonut ja huomioinut, suksia on Blenheimiin todennäköisesti tuolla varastossa muutamia kappaleita – ja uskon, että ovat vielä Blenheimien suksia. Joten jos näin on, voisimme vaihtaa sukset alle? Takapyörän suksea tai suksia en ole nähnyt. Mutta mielestäni siellä on päätelineiden suksia. Kuvan mukaan olisi vielä aika yksinkertainen vaihtaa, ja teline meni pyörällä sisään, suksillakin vähän. Huippuahan nuo sukset varmasti laskivat hieman, harasivat vastaan sen verran lennettäessä, pinta-alaa oli kuitenkin enemmän kuin pyörässä. Eivät talvisin tainneet juurikaan lentää pyörillä – eivät naapuritkaan? Tasapuolisesti kaikki vähän hitaampia?
Kuva 751. Sivu ohjekirjasta.
Kuulin, että jossain netissä on myös Blenheimin ohjekirjoja tai osia niistä? Mutta. Kuten kuvasta 751 näkyy, on kone levitetty mutteritasolle ja tarkasti. Koko kone. On kasausohjeita, korjausohjeita, rakennusohjeita, huolto-ohjeita jne. Tietoa löytyi jo ennenmuinoin. Hattua pitää nostaa niille, jotka ovat tehneet sen ajan välineillä ja kiireellä kaikki ne ohjekirjat, mitä oli olemassa. On siinä ollut 1930 –luvun Remingtonilla töitä, kun vanhalla kirjoituskoneella ja piirtolaudalla on tehty kaikki. Ja kopioitu – ilman kopiokonetta? Tänä päivänä onnistuisi murto-osa-ajassa tuo silloinen työ. Ja jälkikin saattaisi olla erilaista. Mutta jos tehtäisiin samoilla välineillä, miten sitten? Kummatko ”parempia”? Varmasti oli ”leegio” tekemässä ohjeita – ja hidasta oli.
Kuva 752. Siipi, vasen ja yläkiinnike, taaempi.
Pieni erikoinen yksityiskohta sen ajan ”lukkomutterista”. Nuo ruuvit tai pultit kannoistaan eivät ole pyöreitä, vaan niissä on kaksi ”suora” laitaa. Kaikki on käännetty samaan asentoon ja lukittu niiden kantojen alle asetetulla tuollaisella ”kourulevyllä”, mikä varmisti aukeamattomuuden. Näkyvät kuvassa hyvin. Tässä kohden kymmenen näkyvissä. Ja niittejä on ja oli tukevasti tukemassa tätäkin kohtaa. Kari mittaili jotain pultteja tai ruuveja ohjaamossa ja muutenkin. Perästä seuraa – ja ehkä kuuluu?
Kuva 753. Kattoa. Luukun kahva.
Tuohon alimmaiseen tukitankoon tullee kiinni kai tähtäin. Ja johonkin kohden ”kattoon” noihin putkiin se peruutuspeili. Kirjoista saa selvän, mihin tarkalleen, mutta ei ole kirjoja käytettävissä nyt. – kotona. Mutta noihin putkiin jonnekin. Paikat kyllä on tallessa, koska alkuperäinen kone ja alkuperäisessä kunnossa. Tähtäin johonkin tuohon alas ja piikki ulkopuolelle. Radistin konekivääriä pitää käydä kysymässä pojilta koululta, on varmasti jo aika hahmollaan?
Lunta tulee edelleen, lumitöihin mentävä! Niitä töitä ja muutakin on – semmoista aikaa. Palataan.
