Kuva 584. Toisesta kulmasta sama laatikko.
240 volttia ja 24 wattia, kuin kuorma-autossa? Paitsi tuo volttimäärä on hieman korkeampi tässä lampussa. Tietääkö joku, miltä vuodelta saattaisi olla kyseiset polttimot? Eli tunnistaako joku laatikon iän? Onko varhaiselta ajalta, ehkä 1940 –luvulta, vai myöhäiseltä ajalta, 1950 luvulta? Vai miltä vuosikymmeneltä? Kuuluu sarjaan päre – ledivalo – jonnekin väliin, mutta mihin? Kyselee tiedosta kiitollinen, jotta oltaisiin kärryllä tämän kohdan ajasta? Oliko 1940 -luvun tuote, sähkömiehet? Uskon itse niin, että vanha on.
Kuva 585. Mato-ongen lyijypaino, isoille kaloille?
Ainakin paksu tappi ja paksua siimaa on ollut, siksi isoille kaloille? Mutta tietääkö joku, mikähän tämä on ollut ja on? On tosin Blenheimissä mukana ollut. Ja käytetty siellä. Tämäkin alkuperäinen mötikkä. Painoi aika paljon. Lyijyä – ympäristömyrkkyä on.
Kuva 586. Lasolit pöydällä.
Tältä näyttää yksi tavarapöytä tänään. Tämä tarkoittaa sitä, että kone on saanut melkein kaikki osat itseensä sitten toukokuun. Hyvältä näyttää? Tässä tapauksessa tyhjä pöytä – tavaroista – tai lentokoneen osista.
Kuva 587. Herrasmies rakentaa.
Oikeat herrasmiehet käyttävät valkoisia hansikkaita. Niin meilläkin. Ehkä kuitenkin suurempi syy oli kylmä ilma ja nuo olivat ainoat saatavilla olevat lämmittimet. Kari naulailee ulospullahtaneita pieniä, noin ehkä tuuman mittaisia nauloja takaisin vanhoihin reikiinsä, mutta ei vielä tiedetä mihin? Eli tuo laatikko ei ole paljastaunut vielä miksikään, mutta tästä koneesta on - mistä? Takaa, mutta mistä sieltä ja mikä on ollut tarkoitus? Maalaus pitää vielä suorittaa, sitä Ral -harmaata oli ollut, kuten kuvasta näkyy.
Kuva 588. Sama laatikko – tai mikä sitten onkaan?
Toisesta kulmasta, takapäässä tuollainen ylöskääntyvä lerpake. Puinen, kuin koko hökötyskin. Joitakin reikiä jonkin säilyttämiseksi lennon aikana. Konjakkipullolle? Ei ehkä, mutta jotain on pitänyt pysyä töyssyisellä kelillä kyydissä. Kevennyksen takia ei ole tehty reikiä, kuten useasti, mutta tarpeen takia kylläkin. Katsotaan kirjasta – mutta saattaa olla, että on myös sodan jälkeisen ajan tuote, kirjat ovat sota-ajalta, nuo meidän huoltokirjat, joista katsotaan välillä apuja tähän työhön. Jos niitä ei olisi ollut käytettävissä – olisipahan ollut mielenkiintoinen projekti – eri syystä kuin nyt! Hökötyksen alla takana näkyvät pöydällä suojapellit, teräväpäiset. Tulevat kiinni siipiin - siipien kiinnityksen jälkeen peittävät yhdyskohdat runko – siipi.
Kuva 589. Alusta pystyssä ja
Kuva 590. alusta edelleen pystyssä – mutta toisinpäin.
Onkohan pöytäpinta? Kirjoitusalusta tai kartta-alusta - sinne taakse? Lattialla tuskin on ollut, vaikka tuossa ilmeisesti alapinnalla tuollaiset tuet. Sehän noiden poikkipuiden tarkoitus on ollut - tukena vanerikappaleelle. Tukeva tekele on. Paikka ei ole vielä löytynyt. Mietittiin, että on myös mahdollista, että koneeseen ollaan tehty sodan jälkeen eri tarkoituksia varten erilaisia säilytyspaikkoja ja hyllyjä tarpeen mukaan. Kaikkien ”osien” paikat eivät selvene ohjekirjoista – ja tarve onkin ohjannut tekoa? Ehkä – mutta varmuutta ei ole. Vanhoilta BL –miehiltä ei saatu varmistusta tähän arvailuumme – kuin ei toisinkaan päin.
Kuva 591. Takapää.
Antennin takapäästä tuli tällainen. Kari vielä lupasi tehdä jonkinlaisen suojan tuohon päälle, kierretapin päälle. En ymmärtänyt enkä tiedä mitä tulee, mutta selviää aikanaan. Pyrstön jousiviritelmä oli vielä tuntuvan ulkoilmasäilytyksen ja vuosien jälkeen toimiva, kuin käytön jäljeltä. Sisällä ei varmasti ole vaseliinia säästelty – kuten potkurin navoissa aikanaan. Milloinkahan muuten oiotut lavat tulevat Oy Pleksifirmasta takaisin? Ne pitäisi vielä ehtiä ennen kovia pakkasia kiinnittämään – jos mahdollista.
Kuva 592. Kattoluukku kiinninäisenä.
Näyttänee siedettävältä, kunhan tuo konekivääritornin luukku tai reikä saadaan kunnostettua ympäristön näköiseksi ja väriseksi. Konekiväärin rakentajat tekevät varmasti hyvän kk –replikan, sitä aitoahan ei laiteta kiinni koneeseen. Olisi mielenkiintoista nähdä tarkkoja ja hyviä kuvia 1940 –luvun BL:stä sisältä. Joitakin on ja mustavalkoisia, mutta värivertailukin olisi mielenkiintoista tehdä. Mutta kyllä tämäkin kohta näyttä(nee)ä siltä kuin ennen, sen verran tarkasti on saatu ja tehty sitä ”värianalyysia”. Värit ovat oikeat – varmasti.
Kuva 593. Jo esillä ollut sulaketaulu vm 1943.
Amppeeriluvut taisivat olla 15 ja sinnepäin. Kantta ei ole, mutta muuten näyttää melko kunnossa olevalta. Tähän saattaa olla, että rakennetaan joko puinen tai metallinen kansi. Olisi paremman näköinen taka-osa. On niin näkyvällä paikalla. Jos menee koneeseen sisään kattoluukun tai pohjaluukun kautta, on suunnilleen nenän edessä tämä taulu. Radio oli tämän taulun edessä, tuossa oikealla alempana. Siinä on myös sellainen ”hylly”, jonka päällä radio oli. Ja hylly oli sitä ”kaukaloa” vasten, poikittain koneen runkoon nähden, kaukaloa, joka oli pääpommiluukkujen päällä.
Kuva 594. Blenheimin nokka – entistetty, maalia vailla.
Nokan patti hyvin esillä. Tämmöinen saatiin aikaiseksi – työtä oli, mutta kannatti! Kaikki lasit kiinninnäisinä, suojateippeineen odottaa kevättä – ja maalausta. Peili puuttuu katolta, kuskin päältä ja antenni pohjasta – kuskin alta. Pitot –putkesta taaksepäin, noin metrin mittainen, tuosta porsliinipropusta sisälle koneeseen mennyt. Aika lähestyy – kun voidaan sanoa – se on siinä!
Kuva 595. Valmiina palvelukseen.
Koneen tekijä valmiina palvelukseen! Jos koneesta haluaa yksityiskohdista ja yksityiskohtaista tietoa, on Kari varmasti ainoa oikea kohde kysyä, niin koneesta yleensä kuin koneen rakentamisesta – tai entisöinnistä. Paras asiantuntija ja koneen päätekijä on tässä kuvassa. Leikillisesti mietittiin, että seuraava kohde on jo tiedossa – tehdäänkö uusi kahvila Tikkakoskelle. Jonkinlainen erikoinen nakkikioski – vaikkapa? Mutta kova työ on ollut - ja kova työ on nakkikioskinkin teossa – tai jonkun muun. Haastetta riittää varmasti.
Mistähän aikaa saisi ostettua? Muuten, se kuvan 585 tekele on riippuantennin aito ja oikea paino, Blenheimin alkuperäinen sellainen.
Kiitos muuten kaikille tähänastisesta mielenkiinnosta projektia kohtaan. Ilahduttavaa on se, että onkiinnostanut7 niinkin montaa lukijaa. Toivottavasti olette ”viihtyneet” lukiessanne töherryksiäni, vapaaehtoistahan tämä on, lukeminen ja kirjoittaminen. Palataan… Ensi kerralla olen vieraillut tietävän miehen luona!
