Rauhaiselo jatkuu projektissamme. BW on nyt parrasvaloissa Ilmavoimien juhlapäivänä. Kohta sinne tullee Blenheimkin. Kaksi Suomen ilmavoimien merkittävää tapahtumaa samana vuonna. Museolla tapahtuu! Perinteinen kuva museosta on minulla kärsinyt nyt inflaation! Museo on ollut silmissäni hieman pölyinen, hämärä ja siellä olen kokenut ”ajan pysähtyneen”. Mutta Keski-Suomen Ilmailumuseossa on erilainen tunnelma! Minusta näyttää ja tuntuu siltä, että siellä on valoa, pölytöntä ja elämää. Ja näin hyvä. Pieniä tapahtumia ja museota voipi käyttää muuhunkin kuin vain museona toimimiseen. Kuten on tehty. Nämä vain omia mielipiteitäni.
Kuva 744. Jyväskylä.
Kyllä DC -3 on hyvä kone, koska sieltä saa näinkin hyviä kuvia tavallisella taskukameralla Jyväskylästä. Edellytyksenä vain on, että kone on ilmassa! Taannoin oli TV:ssä kuvia laskuun tulevasta matkustajakoneesta, joka joutui kovaan sivutuuleen ja kuski pelasti ehkä kaikkien hengen tekemällä ylösvedon ensin siipiä maahan kolisteltuaan. Samanlainen tunne oli kyseisellä DC –lennolla. Tultiin Tikkakoskella laskuun ja laskeutuessa etuikkunasta näkyi kosketukseen saakka se tutkamäki - noin ainakin 60 astetta vasemmalla kiitotiestä! - siellä kentän sivussa vasemmalla etelästä tultaessa. Näytti pahalta, mutta niin vain kuski sai koneen menemään oikeaan suuntaan kiitoradalla. Pyörilleen meni eikä edes pomppinut. Mitenkähän olisivat aikanaan selvinneet BW ja BL? Varmasti yhtä hyvin, koska kaikki ovat saman ajan tuotetta? Ja siihenhän on tämäkin BL laskeutunut monta kertaa.
Kuva 745. BL 200 - parkissa.
Miksi toinen kerta tämä kuva? Täytyy tunnustaa, että yhä enemmän tekele alkaa muistuttamaan kuvan mallia. Miksi oli kuva kädessä? No tuossa näkyy se riippuantenni tai sen ”ulosmenotappi”, jota aletaan etsimään. Ja on etsittykin. Sitä uupuu, mm.. Ja toinen on peili katolta. Muutoin koneen kaikki tässäkin kuvassa näkyvät osat alkavat olla ojennuksessa ja/tai paikoillaan – siivet irrallisena. Värikin puuttuu kyljestä kuten kuvassakin 745 - se sotaväri. Hämeen lennoston merkkiä koneeseen ei tule. Tästä kuvasta muuten näkyy, että kuskin alla ei ole sitä antennia, joten ei tule nytkään. Oli laitettu myöhemmin kuin kuva otettu ja tämä kuva ei ole sota-ajalta.
Kuva 746. Lentävät koneet 15 kpl.
Neljätoista mustaa ja yksi sinivalkoinen. ATR vauhtia ottamassa ja edessä 14 kpl myös lentäviä vehkeitä, aamupäivälevolla, tetrao tetrixejä. Eivät olleet moksiskaan nuo luontokappaleet, vaikka vierestä käveltiin ja lumiaurat ja lentokoneet kulkivat läheltä. Urbanisoituneita luonnonoikkuja? Nuo etualalla olevat.
Kuva 747. Tupla – tandem.
Ohjekirja kertoo, kuinka tuplaohjaimet kiinnitetään ja kuinka olivat? Tuplaohjaimia ei ole näkynyt – tai ei ole kiinnitetty huomiota niihin varastoissa käydessä. Ovatko tallessa vai eivät? Tiedä häntä? Mutta tällai piti asentaa. Joku kertoi mekaanikoista, että oli lennetty tai kokeiltu näitä Blenheimissä. Oli itse lentänyt näiden avulla kertomansa mukaisesti – ja ilmeisesti toimivat, kun oli itse kertomassa.
Kuva 748. Koneen mittoja ja siipien ”kiinnikkeet” paketoituna vasen – oikea ja yksi irrallinen.
Mieltäni vaivasi jostain kumman syystä, miten siivet tulevat kiinni? Tai ei miten kiinni, sen tiedän, mutta oikeaan kulmaan tai asentoon? Tiedän, että puoleltaan neljällä kiinnittimellä. Kuvia oli jo jossain aiemmin. Mutta miten säädetään se noin ehkä 8 asteen kulma siipiin? Muistaakseni oli 8 asteen kulma? - en ole varma? Sinne alimpien kiinnikkeiden väliin tuliko jotain? Mutta mitä? Kai vähän lisätavaraa, jotta siipi kääntyi hieman ylöspäin? Olivat ”lisätavarat” siellä tallessa koneen vieressä pöydällä, missä osia on. Kädessä oleva on ”ylimääräinen” vanha kappale, ei ollut ilmeisesti koskaan kiinni missään? Yhteenteipatut kiinnikkeet keskikuvassa ovat käyttöön tulevat. Toinen paketti vasempaan siipeen ja toinen oikeaan. Kuinka tulevat kiinni, selvinnee aikanaan. En tiedä, mutta joku tietää.
Siipiin tuli vielä suojapellit liitokseen päälle semmoiset noin metrinmittaiset ja noin 10 – 15 senttiä kapeat. Saumojen päälle. Laitettanee lopuksi. Istuttiin Brewsterin paljastuspäivänä museolla ja esillä oli tekemättömät työt. En ensin oikein ymmärtänyt, kun kollega mainitsi, että on vielä aika paljon työtä edessä, mitä työtä? – kohtahan se on valmis! – ei kertonut tarkasti, vihjaili vain, mutta tietää mitä pitää tehdä. Mutta mietittyäni hieman aikaa ja listattuani mielessäni tekemättömiä töitä, joita tiedän – toivottavasti ei tule kelien puolesta kuuma kevät. Työtä on nimittäin aika paljon vielä jäljellä. Kaikkea en tiedä – eikä kerrota. Loppu- ja -silaustyötä. Kyllä joku vielä liikkuu ja tekee! Mutta kyllä kone valmistuu kun tekee.
