Laskufinaalissakin tulivat viimeiset hikipisarat sovitellessani rautatien puoleisesta päästä BL 200:sta Tampereen montussa olevalle vanhalle Härmälän kentälle, pienelle sellaiselle – nykyoloissa. Laskusta tuli aivan hyvä. Moottoreiden äänten vaimennettua mekaanikot tutkivat monen miehen voimalla monta tuntia konetta ja moottoreita, koekäyttivät, eivätkä löytäneet mistään selkeää vikaa, joka olisi aiheuttanut moottoreiden pysähtymisen. Johtopäätös oli, että moottorien kaasuttajat olivat jäätyneet, vaikka imuilma oli ollut oikeassa asennossa lennon aikana. Siis, se moottorin yksi heikko puoli tuli jälleen esiin!
Seuraava lentoni samaisella BL 200:lla moottorien sammumisen jälkeen oli siirtolento Jyväskylään. Jännittävä paikka. Miksi? Siksi, että olikohan se kaasuttajassa se moottoreiden pysähtymisen syy vai olisiko ollut joku huomaamaton vika? Jäi ratkaisematta!. Mutta perille Jyväskylään päästiin sillä kertaa ja onneksi BL 200 on nyt entisöitävänä Luonetjärvellä jälkipolville hyvin palvelleena pommitus-, tähystys-, kuvaus- tiedustelu- ja kuljetuskoneena, ja ehjänä! Hyvänä sen aikaisena Ilmavoimien konetyyppinä!
Kuva 820. Niititön kone?
Mainitsin aiemmin, että kun vasemman siiven tyven muutama pop – niitti poistetaan ja vaihdetaan oikeisiin, niin on niititön kone? Mutta kuten kuvasta 817 huomaatte, eihän asia näin ole! Olisi ollut parempi kirjoittaa pop – niititön kone, silloin se olisi ollut oikein. Anteeksi huono ilmaisuni. Mutta ei – pop – niittejä koneessa on, ja paljon. Tökki puhdistettaessa, ja kun tänä keväänä vielä kaikki niitinkannat puhdistetaan erityisesti, etteivät kuki maalauksen alta, niin töitä riittänee tässäkin? Ei vain tässä kohdassa, vaan koko ulkopinnassa. Ja tuo kuvan alue ei ole iso, entä koko kone? Kone muutoin puhdas, mutta hammasharjakäsittely (?) tekemättä, niittien juuressa.
Kuva 821. Bristol Blenheim MK IV.
No ei aivan, mutta samassa paikassa samalla taivaalla kuin Blenheimit aikanaan. Tuota samaa ilmaa sotkivat lapoineen kuin tuokin kuvan startannut kone. Tämä taisi lähteä pohjoiseen tai etelään. Blenheimit toiseen suuntaan? Yksi asia on kuitenkin varma. Niin jyrkkään nousuun kuin kuvan kone, eivät Blenheimit aikanaan pystyneet. Keräsivät korkeutta hieman rauhallisemmin.
Kuva 822. Sormet ja luukku.
Kattoikkunan peltitukilistoja puhdisteltiin, ensin kuvan villalla ruosteet pois ja sitten karhuntassutus. Ja päälle happopohjasuojamaalia. Täytyy vielä maalata vahvemmalla suoksella kunhan kuivuu tämä. Ruostetta oli paljon. Kattoikkunan etulaidassa oli toinen vastaava ”panta”, mutta se on tehty alumiinista ja ei ole rautaniittejä. Siksi ei tarvinnut mitään käsittelyä. Vasta kun maalataan, hangataan karhuntasusulla puhtaaksi pölystä ja liasta ja pestään sekin kohta - tinnerillä. Tuo kuvan keltainen teippi ei pysynyt hyvin kiinni, vaan joudutaan kaikki teippaamaan uudelleen. Yksi syy varmasti on, että joutuivat teipit talvehtimaan ulkona koneen kanssa. Tai ei ulkona, vaan viileämmässä ilmanalassa. Kari teippaa pääasiassa.
Kuva 823. Moottorien kyljet.
Moottoripeltien ulkolaidoissa on peltien kiinnitykset puhdistettu myös. Ja laitettu tähän myös sitä happo jne. maalia. Maalataan tämäkin kohta uudelleen. Tulee kunnon pinta ja suoja. Hyvin olivat kohdat ruosteessa, mutta tasainen ”ruostekalvo” vain pinnalla. Ja muuten ehjä. Tai eivät olleet läpiruostuneet mitkään kohdat. Eivät edes nuo lentokoneen hakaneulat!
Kuva 824. Rehellinen pellinpalanen.
Siellä täällä koneessa on rehellistä peltiäkin käytetty. Muutoin kone on kirkas erisävyinen alumiinikone, mutta näitä ”kiinnityspaloja” on siellä täällä. Ja näkyvät kauaksi ruosteisuuden vuoksi. Kaikki on nyt kuitenkin suojattu.
Kuva 825. Projektin päällepäsmäri, vastaava päällikkö.
Kari katselee haaveellisena työnsä jälkiä. Jotka, rehellinen pitää olla, kestävät kyllä tarkastelun. Oma mielipiteeni on edelleen sellainen, että jos kuvan miestä ei olisi ollut, ei ehkä projektikaan – tai miksi tätä hommaa nyt kutsuisikaan? – olisi edennyt niin hyvin eteenpäin. Ja vapaaehtoistyönä!
Toisaalta, kyllä hän on meitä muitakin ainakin joskus tarvinnut. Ainakin silloin, kun on puuttunut se kolmas käsi! Mutta yhteistyö tällä tiimillä on toiminut hyvin. Pitänee edelleen luottaa siihen, kun tulee sitä ”ristiriitaa”, niin kaikki uskomme, että huomenna ovat muut muttaneet omat tapansa!! Ja sillä selviämme. Ja kahvin voimalla.
Kuva 826. Yksi tekijöistä.
Otatin omakuvan minä ja Blenheim. Eivät muuten olisi kuvanneet, mutta käskystä. Tuli mieleeni, että jokohan kohta olisi ”velka” Blenheimille maksettu? Tarkoitan sitä nokilleen menoa. Mutta kai täällä pitäisi olla aika moni muukin Tikkakosken silloisista 1960 –luvun alun pikkupojista, jotka vierailivat Blenheimillä? Missä olette Rane, Saku, Jussi, Jarkka, Jaska, Jari, Olli jne kaikki silloiset laivuemiehet!?
Toivottavasti olette edes hengessä mukana? Ja varmasti olette, tiedän sen! Oli tämä niin merkityksellinen Teille kaikille, kuin monelle muullekin. Veteraaneille, ja etenkin sotaan osallistuneille ja vielä etenkin Blenheimeillä lentäneille miehille – ja ehkä naisillekin. Onkohan muuten vastakkaisen sukupuolen edustaja lentänyt Blenheimeilklä – tai tällä? Ei ole tietoa enkä ole kuullut, oletteko Te? Paitsi yksi laskuvarjonlevittäjä, josta kerroin aiemmin.
Kuva 827. Pukki.
Epäilyttävän näköinen, mutta toimiva. Kuvassa vähän könöllään, mutta kun siipi tulee päälle painoksi, niin kyllä oikeaa. Tähän tilaan jäi kone ja pukki sunnuntaina. Piti lähteä valmistelemaan tulevaa viikkoa. Kari ja Martti jäivät vielä. käpistelemään. Kari teippaamaan pleksejä osittain uudelleen ja Martti puhdistamaan konetta. Molempia töitä riittää – etenkin puhdistamista.
Martti puhdisti viimeksi konekivääritornin sisustaa irrallisesta maalista. Poistaa ne kaikki maalit kehikon sisäpuolelta. Kehikkokin saa uuden maalipinnan, alkuperäisen värisen. Kuin silloin ennen – vai kuinka Jarkko ja Laura lauloivatkaan – joskus vuosikymmeniä sitten? Sopii laajemminkin tähän koneeseen.
Virkatyöt kutsuvat! Ja aina välillä tuo Blenheimkin. Palataan ja hyvää viikkoa kaikille! Ollaan siivosti!
