Sitä on ehkä ”tottunut” teitynlaisiin ja -sisältöisiin teksteihin ja muotoihin, mutta kun ulkopuolisena katsoo joskus asioita - näkee ne ”erilaisina” kuin niihin tottunut. Ja ehkä päivittäin niiden kanssa tekemisissä oleva. Mutta kai sekin vika minulla lisäksi on, että pysähdyn joskus miettimään asioita, jotka ovat ”itsestäänselvyyksiä”. Esimerkiksi se lehtimainos: lasten päästä vedettävä sänky – tai ostetaan talo peltikatolla esimerkkeinä. Huonoja esimerkkejä - kuitenkin. Mutta se on heikkouteni, tuo pysähtyminen – yksi niistä monista. Asiaan.
Kuva 1013. Siipi ikkunasta.
Uudet pleksit ovat lähes naarmuttomat ja kuin uudet. Kuin tehtaalta suoraan. Pleksien kohdalla tehty työ onnistui hyvin, koska yhtä lukuun ottamatta kaikki muut saatiin ehjinä irti, ja siitä yhdestä murtui vain yläkulma, kiilamaisesta kuskin etuikkunasta, sieltä keskeltä. Paikoilleen aseteltiin ja ruuvailtiin ja kaikki meni ilman vaurioita, tai ainakin ei pleksivaurioita. Sormissa kyllä ilmeni, mutta ne paranivat. Kyseinen kuva on otettu kk –tornista ja oikea siipi näkyy ylösalaisin siinä. Telineessään, joka hutera oli – ei enää.
Kuva 1014. Pyörä.
Laskutelineet saivat semmoisen kumifiksauskäsittelyaine -käsittelyn, mitähän tarkoitti? Pieniä ”naarmuja” kumien pinnoista se ei poistanut, mutta pyörät ovat huomattavasti paremman näköiset nyt kuin ennen käsittelyä. Ei tarvita ”uusia” kumipyöriä tähän. Kunpa saataisiin ilma pysymään oikealla puolella kumia, vähän toista kehää siellä sisällä. Nyt on pysynyt kauan ja toivottavasti jatkossakin pysyy. Oikeaa rengaspainetta tuskin uskaltaa ”pumpata” ja ei ole tarvitsekaan – koska painoa koneella on nyt aika paljon vähemmän kuin silloin, kun BL 200:sta tarvittiin tositoimissa – työssä taivaalla. Tältä matkalta katsottuna ei havaitse kuin hienon laskutelineen kumipyörän. Aika lähelta pitää katsoa, että hieman ajan patinaa on näkyvissä.
Kuva 1015. Tässä se on.
Läpi pleksin tuleva rautatappi, ontto, ja sisällä riippuantennin kappale ja päässään rautamötikkä. Eipä arvannut viime kesänä postinkantaja, kun toimitti pieniä BL:n osia postipaketissa meille, että mikä on paketin sisältö? Perille tuli niin eristeet antenniin kuin muutakin. Mutta riippuantenni roikkui näin koneen lähtiessä tai tullessa töistä maahan kentälle. Piti vain takamiehen muistaa kelata antenni pienellä sähkövinssillä sisään ja turvaan koneeseen, jottei jäänyt kiinni kentän päiden puihin. Tai muualle. Tällainen on - ja tällainen oli - ja tällaiseksi jää.
Kuva 1016. Tätä kuvaa…
… ei oikeastaan varmaankaan saisi ehkä laittaa näytille. Saan palautetta, kun menen koneelle julkaisemisen jälkeen. Kyseinen riippuantenni sisäpuolelta. Parempaa kiinnitystä ei ollut olemassa, siksi oikaistiin – ilmeisesti – vähän. Tällainen on nyt rungon sisällä – kulissien takana. Älkää näyttäkö kuvaa kenellekään! Kai vähän saa huijata, koska sitä oikeaa ja alkuperäistä viritelmää ei ole olemassa – tai ehkä museolla siellä radiopuolella tai jollain radioihmisellä tallessa. Mutta ei tässä koneessa. Tämä ja se konekiväärin torni – jalka tässä tapauksessa – sallittakoon huijauksina. Ilman huijauksia ei olisi saatu riippuantennia kuin konekivääriäkään kiinni. Mutta kuvan 1016 mukainen huijaus on koneen sisällä. Miksi tämä kuva? Ei tarvitse kurkistaa sisään todetakseen tulleensa huijatuksi! Kuva paljastaa myös, että maalata pitää vähän lisää!
Kuva 1017. Viimeinen kurkistus sisään…
Ennen paljastustilaisuutta. Kävin todennäköisesti tänään tiistaina illalla koneen sisällä ehkä viimeisen kerran? Pitkään aikaan? Tai ehkä vielä joutuu/pääsee konttaamaan jonkin asian perästä sinne – pitänee keksiä jotain? Mutta kyllä pääsenkin sisään! Kohta – sovittiin niin – pestään, imuroidaan ja tehdään viimeinen voitelu sisäpuolelle. Tosin eri järjestyksessä, mutta kuitenkin. Ja sitten ”sinetöidään” kone. On sitten puhdas kurkistella, kun aika on! Sisältä ja päältä. Kyllä muuten ilmassa on kaikenlaista töhkää ja paljon. Vasta maalattu kone – ja ei näytä siltä! Kuin monien lentojen jäljiltä.
Kuva 1018. Sisustaa…
… toisesta kulmasta. Kun muistaa niitä ensimmäisiä kuvia ja sitä tunnetta, kun ensimmäisen kerran vuosien jälkeen kiipesi toukokuussa vuosi sitten BL:n ohjaamoon, tuli miettineeksi, mitenkähän käy? Millaiseen kuntoon saadaan sisätilat, vaikka oli suunnitelma, että sisälle ei sen kummemmin mennä? Onneksi mentiin - ja uudelleen taas. Oli hyvä kun ikkunaremontti kesti niinkin kauan. Aikamme kuluksi kiivettiin sisään ja aloitettiin, ensin varovasti vähän ja sitten huomattiin, että tämähän kannattaa laitta kuntoon samalla koko runkoputki, sisältä myös. Ja edelleen hyvä niin! Ja osiakin löytyi hienosti sisään koneeseen, etenkin ohjaamoon. Mittareita puuttuu vielä, muta kohta on aikaa etsiä. Kun saadaan muuten kone valmiiksi – ja nyt on taas lähempänä kuin koskaan.
Kuva 1019. Taas konekivääri.
Sama tekele, joka oli aiemmissa kuvissa. Ja joku ihmetteli, millainen lupa teillä on konekiväärin laittoon koneeseen? Mistä olette saaneet luvan? Mutta se on se sama replika. Paikoillaan, mihin tulee jäämäänkin. Aidon näköinen? Olisi mukava kuulla kommentit sota-ajan ”takamieheltä” aseesta – kuin miehistöiltä koko koneestakin? Miten on onnistuttu? Muistuttaako edes hiukkasen 65 vuoden takaista itärintamavärityksistä uutta Bristol Blenheim Mk IV:tä? BL 200:sta – ja pyssy Browninkia? Uskoisin, että vastaus tulee olemaan: kyllä. Eroavaisuuksia varmasti on, koska muistamisen kohteena on monta eri mallia BL:stä. Mutta mutta. Kohta olemme viisaampia tämänkin suhteen.
