Kuva 806. Kylki.
Tältä näyttää Blenheimin pesty ja puunattu kylki. Koko kone oli keskiviikkoiltana puhdistettu ja hangattu tinnerin voimalla ja karhun tassulla. Siipien alapuolia rungon ja moottoreiden välistä jäivät puhdistamaan. Ja puhdasta tulee. Kuten arvelimmekin, niin puhdistaminen ei vienytkään niin kovin paljon aikaa ja kävi aika joutuisasti. Ehkä se siipien kiinnittäminen maalauksen jälkeen on sittenkin, kuten arvelimme, kovin urakka? Saa nähdä!
Kuva 807. Puhdas runko, kelpaa esitellä?
Martti ihailemassa kättensä töitä. Koneen pohjakin on tältä kohdalta puhdas ja kiiltävä, vain miltä näyttää? Työtä on ollut paljon, toisaalta harmittaa, kun ehtii olla niin vähän nyt koneella. Mutta tärkeysjärjestyksessä asioiden on kuitenkin oltava! Ei Blenheim mihinkään katoa ja viikonloppu tulossa. Ehtii vähän enemmän! Mitähän sitä sitten tehdään, kun kone valmistuu? Voipi olla aika vetää henkeä hieman aikaa? On tämä sen verran haastava urakka ollut koko tekijäjoukolle! Ilahduttavaa on, että jynssääjiä on ollut vähän enemmän nyt keväällä, kun päästiin koneelle!
Kuva 808. Pöydällä taas tavaraa!
Vasta tyhjennettiin ja nyt taas tavaraa! Siipipukin tekoon ovat menossa. Raudat ja lankut. Viikonloppuna pitänee tehdä? Valmiiksi. Vaneria pitää hakea museolta ja sitten kuviosaha, jotta saadaan oikea ”kaarevuus”. Lankuissa on jo, mutta ovat vähän liian lyhyitä. Vanerista pitää tehdä siiven etu- ja takareunoihin ”lisäpalat”, joiden tehtävänä on vain tukea siipeä, että pysyy paikoillaan laitettaessa kiinni sinne moottorin jatkeeksi.
Kuva 809. Työn kohde, onneksi ehjä!
Tämäkin sai arvoisansa kohtelun. Suojata piti – tai pitää! Maalausta varten. Vedettiin sellainen paksuhko ”voimapaperi”, jossa toisella puolen on liimapinta, kiinni tähän pleksiin. Kaareva joka suuntaan, kuten huomaatte, niin piti tehdä melko pienistä paloista se suoja tai suojaus.
Kuva 810. Tämmöinen tuli.
Kuvassa 807 hieman kesken tuo suojaustyö. Mutta mattopuukkoa tarvittiin, koska oli niin kaarevia pintoja. Vekkejä piti tehdä ja paikkaliimata pienemmillä liimalapuilla ”reikiä”. Tuohon kaarevuuteen on vaikeahko laittaa suoraa liimavoimapaperia kiinni ilman rankkaa paperin muotoilua. Mutta onnistui melko hyvin – tai niin hyvin, että on turvallista maalata kone Itärintamaväreihin, kun aika on. Suojaaminen kaiken kaikkiaan on aika iso työ. Huolellinen pitänee olla, tai muuten saamme pestä konetta maaleista pois! Tosin onhan meillä viime kesältä kokemusta ja Nitromorsea ja tinneriä on. Jos ei täällä, niin kaupassa.
Kuva 811. Pöytä ja tavarat.
Pöydät loistavat tyhjyyttään. Tässä on viimeisiä ”romuja”, mutta näitä tarvitaan siipien kiinnittämisessä. Ei viedä pois. Ja se 1940 luvun kännykän latausjohtokin on vielä paikalla. Tai jäänee myös, koska jos kone laitetaan tukikohtakuntoon, niin tuo johtohan kuuluu vasemman siiven alle kiinni koneeseen.
Tämän ajan tärkeimmät työt ovat nyt koneen puhdistus ja suojaus, osien laitto ja siipipukkien teko, ja kulisseissa asioiden valmistelu. Tänä vuonna pitäisi olla valmis – jopa kesällä?
Kuva 812. Reikä, tehty.
Tuo reikä on oikean siiven enemmän etualapuolella. Mikähän lie ollut? Tehty varta vasten – ja kiinni oli laitettu. Särjettiin konetta (tai yksi meistä) tuon verran. No sehän on hylsyjen poistoaukko, siipikonekiväärille, 7,7 milliselle Browningille – sen hylsyille. Siitä tippuivat luontoon.
Työ jatkuu, aurinko paistaa ja kevät tulee kohisten! Nauttikaa keväästä, ulkoilkaa ja elelkää siivosti! Mekin yritämme. Seuraavaan kertaa… Palataan…
