Kuva 328. Pyrstön tai peräsimen juuresta.
Nuo BA-ruuvit menevät läpi koko rungon, yläalumiinin, ja mutterit ovat sisällä paikallaan ja kiristetyt aluslevyineen, kuten yli 60 vuotta sitten. Tuo keskellä näkyvä ”mötikkä” on oudon näköinen, kuuluu kyllä tähän kohtaan ja ilmeisesti ”vahvempaa” ainetta ja tekoa, rasitus ilmeisesti ollut kovempi kuin monilla muilla ruuveilla.
Kuva 329. Peräsimen juurta.
On kasattu siten, että edestäpäin katsottuna on aina etummainen päällä. Eli ilmavirta ei ole päässyt helposti läpättämään peltejä (tai alumiinialevyjä) tässäkään kohdassa. Mistähän johtuu tuon kuvassa ylempänä olevan alumiinin väri? Jotenkin juosteista, näyttää ainakin siltä? Mutta miksi? En tiedä? Painuma tuossa keskellä on ja mistä tullut, en tiedä? Ollut jo ilmeisesti kauan. Ei meidän tekosia. Eikä Hannun kaipaama ampumajälki, ei reikää. Korkeintaan ilmakiväärillä tulitettu – aktiivipalvelusajan jälkeen muistomerkkiä.
Kuva 330. Torni.
Konekivääritornin juuri on ”kunnossa”. Pitääkin kysyä konekivääristä, mitä sille kuuluu? Opiskelijat lupasivat tehdä sen replikan tähän koneeseen. Ovat olleet kesälomalla – täytynee kysellä perään, joka ovat lomansa lopettaneet. Konekiväärireplika pitäisi viime tiedon mukaan olla valmiina tuossa joulun jälkeen - ja vuonna 2008. Opinnäytetyötä rustaavat siitä. On erikoinen opinnäytetyöaihe pojilla – samalla ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen konekivääri Pokessa. Kuva takaa eteen – näkee saumoista, etummainen päällä. Siinä se torni törröttää. Paljonkohan on koneen huippunopeus laskenut, kun on ajettu torni ylhäällä? Se oli laskettavaa mallia, konekivääri- tai tornihissi puuttuu. Yksi tiedetään missä suunnilleen ilmeisesti on. Ja on muuten syvällä, jos löytyy!
Kuva 331. Reikä.
Kuvan 331 reiästä laskettiin ”pleksin läpi” pienestä reiästä (pleksi toimi eristeenä) se riippuantenni lennon aikana. Rautalanka tai vaijerin pätkä, joka taisi olla peräti ainakin 12 metriä pitkä. Toimi sähköllä, sähkö pyöritti pientä kelaa, jolla antenni oli. Laski ja nosti, tarpeen mukaan. Laskeuduttaessa piti kai olla aina sisällä. Oli koneen ”pääradion” antenni ja pidettiin ilmeisesti yhteyttä kotiin – tai kotikentälle tai muualle Suomeen, jos oltiin ulkomailla - tai ylipäätään ilmassa. Antennia ei ole näkynyt. Museon kaarihalli saattaa olla otollinen paikka etsiä. Pleksi taitaa olla tallessa, en vain tiedä missä? Enkä ehkä ole edes nähnyt? Mutta tähän saadaan kyllä pleksi, jos ei alkuperäinen, niin uusittu versio.
Kuva 332. Siipi, oikea.
Siipi alkaa olla (ja toinenkin) valmiina maalausta varten. Siipien etureunan montut kitattiin ja tasoittuivat, ei ollut onneksi paljoa vauriota. Oli hyvän näköinen kun siipi oli paklattu ja yksi koneen fiksaajista otti käsillään kiinni siiven etureunasta siitä kittauksen kohdalta ja puristi. Sisään painunut siiven kohta ”paukahti” ja oikesi puristuksen voimasta. Kitit lensivät vuorostaan kauaksi. Ja pinta jäi suoraksi! Tämä kohta oli korjattu! Kohta on tuossa nostoliinan vieressä kuvassa 332 liinasta siiven tyveen päin – ja ei näy monttua, kun sitä ei ole - enää. Puristuksen ihmeellinen voima! Joskus käy näin. Kokeilkaa samaa autoihinne, suosittelen, on niissä kumminkin sen verran lonttoja.
Kuva 333. Alus.
Piti ihan polvistua saadaksemme tämän kuvan. Nöyrtyä! Mutta komealta näyttää, teidänkin mielestä? Pohjakin alkaa olla kunnossa. Kaikki paikallaan. Maalia odottaa ja alumiinin värit ovat ”kohdallaan”. Ei voi kuin ihailla tätä konetta. Tässä on kaikki paikallaan, ei mitään poissa, ei mitään liikaa. Kaikki, mitkä siihen kuuluvat. Ovat ne olleet taitavia 1930 –luvun lopulla – suunnittelijat ja piirtäjät – ja tekijät.
Kuva 334. Vielä yksi kuva kyljestä, ikkunan kanssa. Takarungosta oikealta.
Kuva 335. BL 200.
En voinut olla laittamatta tätä kuvaa, koska tuo aurinko kiiltelee siellä missä pitääkin. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta omille silmille. Luonnossa oli komeampi kuin tässä, tässäkin komea! Paljon on tehty. Kesä ei ole oikeastaan koskaan mennyt niin nopeasti ja huomaamatta kuin tämä kesä. Onneksi ehdittiin tehdä muutakin paljon kuin tätä, mutta kiitettävästi tätäkin. Koska tältä näyttää nyt. Kone on kokenut muodonmuutoksen – hyvän sellaisen.
Kuva 337. Ohjeet.
Siipien asennusta mietitään – Kari miettii meistä tarkimmin. Meitä muita ehkä enemmän mietityttää, saadaanko kiinni – ja Karia - miten? Jos, kuten aiemmin kerroin noista kiinnityskohdista, olisimme laittaneet siivet kiinni ilman ”kiinnikkeiden tarkastusta”, niin meillä olisi ollut uusi vanha F- 4 Phantom –hävittäjä. Ainakin jos siipien kulmia olisi verrattu. Phantomissa oli takasiivet alaspäin, niin meilläkin olisi ollut – mutta etusiivet. Tai jopa ehkä toinen alas- ja toinen ylöspäin? Ehkä kannattaa kuitenkin (Karin) miettiä tarkemmin noita kiinnikkeitä. Pyöritellä ja makustella asiaa. Kannattaa tehdä kunnolla, koska siivet ovat hieman työläämmät pyöritellä ja liikutella, kun ovat pukeistaan irti, painavan enemmän kuin tähänastiset rojut jaovat vielä vähän isommatkin. Mutta menevät oikeaan kulmaansa ja oikeille paikoille, kuvatkin ovat olemassa mm. kuva 337.
Kuva 338. Bristol Blenheim vaiheessa.
Näyttää ainakin siltä, että jotain oltaisiin tekemässä ja tapahtunut! Jatketaan. Nyt aletaan tehdä vain viikonloppuisin. Tahti hidastuu, mutta konekin on jo hyvinkin mallillaan. Suurimmat tehty! Ikkunat, siivet ja maalaukset puuttuvat. Kohta sanotaan – toivottavasti aikaisin ensi kesänä - kuten Antero Mertaranta – SE ON SIINÄ! (toivottavasti!). Palataan.
