Kuva 533. Kissatappelussa, hopeaa?
Valitettavasti käsi ei näy niin hyvin kuvassa kuin oli tarkoitus. Tuolla alueella on 17 pientä tai suurempaa haavaa! Muistona mittaritaulun takaisten ikkunaruuvien paikalleenlaitosta ja katkaisusta. Olipa riistävää ja viiltävää työtä! Mutta siellä ovat – paikoillaan olevat katkaistut ruuvit pinnanpäineen – ja pleksit!
Kuva 534. Pätkittäviä päitä näkyvissä.
Tuosta raosta mm. päästiin työskentelemään. Ja nuo kuvan ruuvit piti pätkäistä. Rako noin neljä senttiä. Ammatinvaihtoa mietimme työn tehtyämme. Huolimatta maailman huonosta tilasta ja muista ei niin mieltä -ylentävistä arkipäivän uutisista niin yksi asia ainakin on varma, Bristol Blenheim valmistuu. Kirjoitin toisessa jutussani joskus, että koneen entisöintityötä on hidastettava paljon, jotta pysytään aikataulussa. Näytti siltä, että kone valmistuisi jo kesän 2007 aikana. Ja nyt on vielä kesken! Ja vuosi loppumassa! Mutta se, mitä aluksi aiottiin tehdä, olisi valmistuttanut Blenheimin jo kuluneena kesänä, mutta ruokahalu kasvaa usein syödessä – niin tässäkin tapauksessa. On tehty paljon sellaista, mitä alkuperin ei ollut tarkoitus. Vauhdissa ja aikataulussa – jota ei onneksi ole! – ollaan.
Mutta erittäin hyvä niin. Tarkoitushan oli alunperin tehdä kone vain ulkoasultaan 1944 vuoden Itärintamakuntoon. Mutta mentiin kuitenkin sisälle. Johtuikohan se siitä, kun vihdoin saatiin kovan yrittämisen jälkeen pohjaluukku auki(?) - eli päästiin sisätiloihin. No - kyllä ne luukut olivat auki jo paljon ennen sitä! Mutta oli hyvä, kun mentiin sisälle. Vaikka ei tule näytille sitten joskus sisätilat, niin ovatpahan kunnossa – ja laitteet mitä saadaan ja löydetään, ovat siellä, mihin kuuluvatkin.
Kuin se leipuri, joka unohti hiivan taikinasta, aukaisi uunin luukun, heitti hiivan paketissa sisään ja mainitsi, että kunhan hänessä on. Mutta sillä erolla edelleen meihin, että meillä kaikki ovat paikallaan – ja kunnostettuina.
Kuva 535. Kuka väitti, että lentäminen olisi vaikeaa?
Helpolta näyttää! Nyt on vihdoin aika, että voi haaveilla joistakin asioista, ja antaa mielikuvituksensa lentää – Blenheimin kanssa. Tänään lauantaina jatkui ikkunoiden lopullinen kiinnitys ja ”kiristys” juuri tästä kohdasta. Tuo pieni etuikkuna tuolla ylhäällä keskellä kuvaa 535 saatiin paikoilleen, helposti. Ensin ruuvit ”valeeseen” – ja tiedettiin, että ei menisi kerralla kiinni, viimeinen ruuvi tulisi ahdistamaan, ei laitettu paremmin kiinni – ja niinhän kävi. Loppumetreillä olemme oppineet sen! Valitettavasti vasta loppumetreillä. Olisi helpottanut huomattavasti, jos olisimme tehneet samoin jo ensimmäisestä ikkunasta – tai työvaiheesta - alkaen.
Toinen Blenheim olisi huomattavasti helpompi entisöidä. Kantapään kautta on harjoiteltu montakin asiaa. Ei särjetty mitään, mutta työvaiheista on opittu aika paljon – nyt kun kone on kohta valmiina! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kohta se on tehty. Olisiko jollain muuten entisöitävänä Bristol Blenheim Mk IV (tai muukin malli kelpaisi)? Nyt olisi asiantuntevaa apua tarjolla! Tai myytävänä, melkein ruoka- ja kulupalkalla. Totuuden nimissä, kun tämä valmistuu, saattaapi mennä vähän aikaa ilman ylimääräistä työtä – tai harrastusta.
Heinäkuun alkupuolelta ollaan tosiaan Karin kanssa melkein kahdestaan vastattu entisöintityöstä. Alussa oli meitä kuusi ja ymmärrettävät kiireet ja muut samanaikaiset työt pakkokarsivat ilmeisesti joukkoa, ja kaksi kylmää pelkäämätöntä jäi. Tai ei muutkaan peljänneet, mutta aina ei asiat etene suunnitellusti. Hannu Valtonen projektin vetäjänä on ollut mukana kolmantena välillä. Hannu tekee kulissien takana töitä varmastikin. Mutta käytännön töistä heinäkuun toiselta viikolta on pääasiassa vastannut Kari ja blokin pitäjä. Martti on auttanut myös jonkin verran. Muita ei ole näkynyt. Mutta elämäntilanteet vaihtelevat. Vapaaehtoistahan tämä on.
Kuva 536. Ohjaamon kattoa.
Tämä kuva on mallina pleksien kiinnittämisestä, tai paremminkin siitä, että miten pleksit olivat kiinni. Olihan mielenkiintoista ruuvailla ruuveja – tässä kuvassa vielä helpossa paikassa, Noita pinnanpäitä ruuveihin. Muuten helppo homma – onnistui jopa minulta – mutta kun tuo kehikko oli siellä täällä tiellä. Suhteellisen tavallisilla suomalaisen miehen sormilla varustettuna tuli joskus mieleen, että mihin tarvitaan näinkin isoja käsiä? Eikö pienemmilläkin tulisi toimeen? Ei ehkä kuitenkaan? Kiinni menivät kuitenkin kiinnikkeet, kaikkialla. Aputyökaluina oli mm. maalarinteippi useinkin, johon liimattiin mutterit kiinni ja rautasahan terällä painettiin ruuvia vasten, ja siitä se sitten lähti! Ja muitakin ”kepulikonsteja” käytettiin. Vain työvaiheissa tai –tavoissa – ei muissa.
Kuva 537. Nokka vaiheessa.
Tästä se kasaantuu ja hahmottuu. Kaksi ikkunaa irrallisena vielä, mutta huomenna sunnuntaina ovat varmasti kiinni, viimeiset. Ja sitten on suurin yksittäinen urakka tehty! Viimeksi arvelin, että Taunuksen takapenkillä tulevat viimeiset lasitavarat, mutta olin taas väärässä. Redigon penkillä saivat arvoisansa kyydin Tikkakoskelle ja nyt ovat jo kiinni. Tai huomenna sunnuntaina. Lauantaina lähdin n. klo 13.45 kohti kotia flunssaisille kuumeisille ykskiville lapsille ruokaa tekemään. Kiristämistä vaille jäi noin 70 ruuvia. Kari jäi yksin työmaalle, mutta joutuu odottamaan ainakin huomista noiden ruuvien kanssa, koska yksin ei saa niitä kiinni.
Iskunvaimentimia vaihtaa aamulla autoonsa ja tavataan noin klo 11.00 Blenheimin luona – silloin kiinnittyvät tai kiristyvät viimeiset ohjaamon ruuvit – ja sitten on valmis! Ostaisi konekollega kunnon auton, ei tarvitsisi aina sitä huoltaa! Vaikka Nissan Sunny vm. 1986. Kestää aivan erilailla – kuin joku mersu – vai mikä sillä konekollegaalla olikaan?! Kahdestaan on tehty paljon töitä – Kari enemmän – yhteistyö on toiminut hyvin
Kuva 538. Keltaraitainen nokka.
Ja nyt tällainen! Eikö ole edustavan näköinen, mutta odottakaapa sitä aikaa, kun teipit ja suojat saadaan irti? Toivottavasti saadaan, koska teipit, jotka olen ostanut, ovat myyjien mielestä pleksistä irtoavia. Tai ainakin sanoivat myydessään niin. Toivottavasti ovat sanojensa takana. Tuo harmaa tai ruskea voimapaperi, liima sellainen, lähtee kyllä irti, koska on ollut ilmeisesti pleksien suojana jo tekovaiheessa. Ja ohjaamosta plekseineen tulee hieno! Ehdottomasti haluan olla paikalla kun suojat poistetaan – ja itse irrottamassa niitä osaltani. Toivottavasti näin käy.
Kuva 539. Kokonainen nokka.
Ja tältä näyttää nyt Bristol Blenheimin koko nokka edestä. Ei paha? Vielä kun peili löydettäisiin. Se, jonka jotkut muistavat antaneensa ja jotkut muistavat vastaanottaneensa, mutta kysymys on, mihin lie joutunut? Onko varastossa papereiden alla piilossa, kotona jollain jossain kirjahyllyn päällä, vai niin näkyvillä, että ei ole huomattu? Toivottavasti löytyy! On niin ”näkyvä” esine. Ei pistä silmään. Kuten eräs vanha työkaverini totesi, kun pyysimme häntä varastosta hakemaan erään laatikon. Meni varastoon ja oli siellä vajaa kymmenen minuuttia. Mentiin katsomaan mitäpä mies tekee? Seisoi keskellä varastoa juuri sen laatikon päällä, mikä piti hakea. Katseli ympäri varastoa ja totesi meille, että: ei pistä silmään!
